Tietoisuuden Arvoitus

Suurin osa henkisestä kirjallisuudesta on perinteisesti ollut miesten kirjoittamaa. Samoin filosofeista ja henkisistä guruista suurin osa on historian saatossa ollut miehiä. Henkisyyden harjoittamisessa vaikuttaisi kuitenkin olevan eroja, joita miesten jälkeensä jättämä kirjallisuus harvoin, jos lainkaan, käsittelee. Näiden erojen lisäksi tässä kirjoituksessa tarkastellaan taolaisuudesta löytyvää maailman kahta prinsiippiä, yiniä ja yangia, sekä sen luonnetta ihmisten ja yhteisöjen kehitystä ohjaavana voimana.

Tässä kirjoituksessa pohditaan elämän tarkoitusta, kuten sen ymmärsivät alkuperäiset neoplatonistit Antiikin Kreikassa ja neoplanismista vaikutteita saaneet myöhemmät filosofit. Neoplatonismi oli valtavan vaikutusvaltainen filosofia, jonka konsepteja ja vaikutteita on nähtävissä erityisesti islamissa ja kristinuskossa. Neoplatonismin mukaan ihmiselämän tavoite, ihmisenä täydellistyminen ja sen mukanaan tuoma onni, ovat saavutettavissa jo tässä elämässä. Ihmisenä kehittyminen on neoplatonisen filosofian keskeinen tavoite, jonka keskiössä on yhteyden saavuttaminen Ykseyden kanssa.

Moderni yhteiskuntamme on luotu niin, että rahasta on tehty välttämättömyys oman elämän pyörittämiselle. Rahalla on suuri valta turmella ihminen sekä ihmisyhteisöt. Toisaalta raha on tässä yhteiskuntajärjestyksessä mahdollistaja: sen avulla voidaan rakentaa parempaa elämää itselle ja lähimmäisillemme. Sen vuoksi on välttämätöntä rakentaa rahaan oikeanlainen suhde, että se pysyy rengin, eikä sille luontaisen isännän, asemassa.

Onnellisuutta ja parempaa elämää tavoitellessamme helposti ajattelemme, että onni on kytköksissä johonkin tulevaisuudessa tapahtuvaan asiaan. Asetamme itsellemme päämääriä, joiden kuvittelemme tuovan mukanaan onnen ja täyttymyksen tunteita. Vanha viisaus kuitenkin sanoo, että onni ei löydy siitä, mitä meillä ei vielä ole, vaan siitä, mitä meillä jo on. Tämä sanonta kätkee opetuksen nykyhetken tärkeyden arvostamisesta, ja sen kautta löytyvästä henkisestä rauhasta.

Availability cascade -nimellä kutsutaan prosessia, jossa ihmisten saatavilla, tai lähimuistissa, olevat asiat leviävät tehokkaasti ihmispopulaatioissa. Internet-yrittäjä Marc Andreessen on kutsunut termin luonutta tutkimuspaperia tärkeimmäksi jonka hän on lukenut 20 vuoteen. Käsittelen tässä kirjoituksessa tätä paperia, sekä tietoisuuden roolia availability cascade -mekanismissa.

Hengen ja aineen suhde on ollut yksi filosofian ja metafyysisen ajattelun suurista kysymyksistä. 1900-luvun fysiikan kehitys kvanttifysiikassa antoi tälle kysymykselle aivan uusia näkökulmia ja keskusteluun luonnontieteiden kaipaamaa konkretiaa.

Mitä henkinen herääminen oikein tarkoittaa? Mitä valaistuminen tarkoittaa ja onko se sama asia? Nämä määrittelyä pakenevat konseptit hämmentävät usein henkisyyden polulla taivaltavaa tai sille halajavaa. Koska puhumme ensisijassa kokemuksellisista ilmiöistä, niiden määrittely sanallisesti tuntuu sekä vaikealta että toisaalta hyödyttömältä. Kuitenkin järkemme kaipaa selityksiä tyydyttääkseen inventoinnin tarvettaan. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme Zen-buddhalaisuutta ja sieltä löytyviä konsepteja ja käsitteitä henkisestä heräämisestä ja valaistumisesta.

Kollektiivinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että tietoisuutemme on synkronoitu tai jaettu muiden elävien olentojen tietoisuuden kanssa. Tietoisuus on vastuussa myös “minuuden” kokemuksesta, ja antaa meille jotain, jota olemme kuvanneet sieluksi. Paradoksaalisesti tämä minuuden kokemus on samalla myös jaettu, joten sen ymmärtäminen ja aistiminen laajentaa ymmärrystämme maailmasta ja omasta paikastamme siinä.

Tekoälyn tulevaisuuden potentiaalia ja mahdollista vaikutusta ihmisyhteisön tulevaisuuteen pohdittaessa ratkaiseva kysymys on, missä määrin tekoälylle voidaan kehittää ihmismäistä älykkyyttä, joka kykenee ihmisille tyypillisiin kognitiivisiin tehtäviin. Tässä yhteydessä lienee hyvä ensiksi pohdiskella, mitä on ihmisälykkyys, mitä tekemistä tietoisuudella on älykkyyden kanssa ja toisaalta, kuinka panpsykismi tietoisuuden teoriana vaikuttaa tekoälyn kehitysnäkymiin.

George Land ja Beth Jarman kirjoittivat kirjassaan “Breaking Point and Beyond” heidän lapsilla tekemästään luovuustutkimuksesta, jonka mukaan lapset oppivat vähitellen pois luovasta ajattelusta. Lapsille tunnusomaista luovaa ajattelua usein kutsutaan lapsen mieleksi. Leikki ja asioiden yhdistely tulee lapsilta luonnostaan, mutta iän myötä he vähitellen oppivat tästä pois, ja tilalle tulee jäykkä, ulkoapäin annettu ajattelu. Voisiko lasten kasvatusta jotenkin muuttaa luovaa ajattelua säilyttävään suuntaan?

Kuinka maskuliinen ja feminiininen tapa hahmottaa maailmaa eroavat toisistaan? Kuinka voisimme hyödyntää molempia lähestymistapoja tulevaisuuden yhteiskunnassa? Feminiinisyys ja maskuliinisuus edustavat tässä yleismaailmallista naiseuden ja mieheyden ideaa, tapaa hahmottaa ja toisaalta toimia maailmassa. Feminiinisyys ja maskuliinisuus ei välttämättä ole sidottu sukupuoleen, vaan heijastelemme niitä molempia tarpeen mukaan omassa käyttäytymisessä ja ajattelussamme.

Psykologiassa luomisprosessin ajatellaan koostuvan tietyistä vaiheista. Moderni luovuudentutkimus hyödyntää edelleen englantilaisen Graham Wallasin 1926 esittämää luomisprosessin kuvausta. Olisiko tätä luomisprosessin mallia mahdollista parantaa sisällyttämällä meditaation käyttö osaksi prosessia?

Älykkyys on kiehtova konsepti, jolla usein pyritään selittämään yksilön pärjäämistä elämässä ja yhteiskunnassa. Kuitenkin merkittävimmät oivallukset tieteen ja taiteen saralla ovat usein tulleet ihmisille, jotka omaavat selittämättömän kyvyn saada ahaa-elämyksiä, eli huutaa Heureka! välähdyksenomaisen oivalluksen iskiessä. Erittäin luovat ja kekseliäät ihmiset ovatkin usein paitsi perinteisillä mittareilla kuten älykkyysosamäärällä mitattuna älykkäitä, myös omaavat innovatiivisuudeksi tai serendipisyydeksi kutsutun mystisen, vaikeasti hahmotettavan ominaisuuden. Olisiko tietoisuudella jotain tekemistä asian kanssa?

Ihmisten luonnollisesti tavoittelemaa mielentilaa voisi kuvailla kirkkaaksi ja tyyneksi kuin kaunis kesäilta: ajatus juoksee vaivatta, mieli on levossa ja tunnemme olevamme tasapainossa itsemme sekä maailman kanssa. Kaikkea toimintaa, joka vie meitä pois tästä tasapainosta, voidaan pitää meille enemmän tai vähemmän haitallisena. Suuttumus, tai sen hulluuden kanssa flirttaileva isoveli viha, ovat näistä vahvimpia tunteita. Siksi on erityisen hyödyllistä tiedostaa, mistä suuttumus ja viha pohjimmiltaan kumpuavat, ja mitkä käsittelymekanismit auttavat meitä pitämään ne kurissa.

Henkisyyden instituutioiden jäseniltä, kuten munkit, usein vaaditaan materian taakseen jättämistä ja maallisen omaisuuden antamista pois. Omaisuuden ja materian ajatellaan olevan este henkisyyden harjoittamiselle. Onko siis tavan tallaajan mahdollista yhteensovittaa eläminen kulutusyhteiskunnassa ja toisaalta henkiset harjoitteet ilman, että materiasta ja omistamisesta koituu niille hankaluuksia?

Aivojen toiminnan yksi aspekti on niissä muodostuva kognitio ja sen eriasteiset tasot. Aivojen toimintaa voidaan tarkastella erottamalla kognition eri tasot ja yrittämällä hahmottaa, mitkä aivojen osat ovat vastuussa kustakin tasosta.

Kun puhumme todellisuudesta, mitä sillä oikein tarkoitamme? Mielestäni tämä on yksi perustavanlaatuisimmista kysymyksistä, joka määrittää suhtautumistamme elämään ja maailmaan, ja jonka tulkinta potentiaalisesti vaikuttaa myös tulevaisuuden yhteiskunnan järjestäytymiseen.

Saunan merkitys suomalaisille on ollut merkittävä vuosituhansien ajan. Saunan fysiologiset terveysvaikutukset on tunnettu jo kauan aikaa. Saunomisella on kuitenkin myös toinen, hengellisempi aspekti, joka todennäköisesti on ollut aikoinaan tärkeässä osassa siihen, miksi aloimme istumaan kuumassa, kosteassa huoneessa.

Tietoisuuden kehittämisessä olennainen aspekti on aivojemme toimintaa häiritsevät kemikaalit, jotka vaikuttavat mielen toimintaan. Mielen kirkastamiseksi voit kokeilla tätä kolmen kohdan detox-ohjelmaa, jonka avulla välttää kolme haitallista mieltä sumentavaa myrkkylähdettä.

Tietoisuuden määrää tai tasoa on haastavaa mitata yksilöissä tai ihmisryhmissä sen tarkan määritelmän puuttuessa. Jos voisimme mitata tietoisuutta vaikkapa kansakunnittain, voisimme tutkia sosiologian/psykologian menetelmin, mitkä tekijät yhdistävät korkealla tietoisuuden tasolla olevia kansoja ja minkälaiset yhteiskunnat ja sosiaaliset järjestelmät edistävät tietoisuuden kehitystä. Sopisiko empatia tietoisuuden tason sijaismittariksi?