/ TIETOISUUS ZEN

Henkinen herääminen ja valaistuminen

Mitä henkinen herääminen oikein tarkoittaa? Mitä valaistuminen tarkoittaa ja onko se sama asia? Nämä määrittelyä pakenevat konseptit hämmentävät usein henkisyyden polulla taivaltavaa tai sille halajavaa. Koska puhumme ensisijassa kokemuksellisista ilmiöistä, niiden määrittely sanallisesti tuntuu sekä vaikealta että toisaalta hyödyttömältä. Kuitenkin järkemme kaipaa selityksiä tyydyttääkseen inventoinnin tarvettaan. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme Zen-buddhalaisuutta ja sieltä löytyviä konsepteja ja käsitteitä valaistumisesta.

Zen ja tietoisuus

Zen-buddhalaisuudessa on käsite nimeltä Kenshō, joka voitaisiin suomentaa esim. ihmisen todellisen luonteen näkemisenä. Tarkemmin määriteltynä konseptilla yritetään kuvata ihmisen tulemista tietoiseksi omasta kokonaisvaltaisesta olemuksestaan, jolloin hän osaa vastata, mikä tekee meistä ihmisen, mikä saa kehomme liikkumaan fyysisesti ja tuntemaan jotain henkisesti. Zen-buddhalaiset kirjoittavat kenshon olevan eräänlainen mini-valaistuminen, ensimmäinen askel polulla buddha-mieleen (Buddha nature).

Kensho on mielestäni erinomainen konsepti kuvaamaan henkistä heräämistä. Se on ensimmäinen, tai ainakin yksi ensimmäisistä, etapeista henkisyyden polulla, joka zen-buddhalaisuudessa tähtää valaistumiseen. Onko valaistuminenkaan kuitenkaan lopullinen päämäärä vai vain yksi etapeista, jääköön tämän kirjoituksen ulkopuolelle.

Ihmisen todellisella luonteella zen-buddhalaiset viittaavat ihmisen tietoisuuden kasvuun sille tasolle, jolloin ihmisen tietoisuus tulee tietoiseksi itsestään, ja ymmärtää tietoisuuden luonteen kollektiivisena, maailmankaikkeutta hallitsevana voimana, joka yhdistää jokaisen elollisen olennon. Ihminen ymmärtää siis tietoisuuden luonteen, ja samanaikaisesti ymmärtää paikkansa maailmankaikkeudessa.

Miltä herääminen tuntuu?

Kuinka tarkalleen ottaen kensho ilmenee lienee jokaiselle hieman erilainen kokemus. Useat kuvaukset kuitenkin kertovat yhtäkkisestä, tyhjästä ilmestyvästä kokemuksesta, jonkinlaisen verhon poistumisesta silmien edestä. Toiset kuvaavat sitä kuin unesta heräämisenä, jolloin ihminen tajuaa toimineensa koko elämänsä ajan tahdottomien impulssien ajamana. Ihmiset eivät usein tiedä itse, miksi he tekevät, tuntevat tai ajattelevat asioita niinkuin heillä on tapana. Kenshon myötä heistä tulee taas (jollain tasolla) ohjastajia omassa elämässään. He saavat takaisin vapautensa, jonka he ehkä ovat iän myötä menettäneet tai jota heillä ei koskaan ole ollutkaan.

Henkinen herääminen on henkisyydestä kiinnostuneelle äärimmäisen vapauttavaa. Harjoittaja saa varmuuden itsestään ja paikastaan maailmassa, sekä todisteen siitä, että on oikealla polulla. Kun tätä ennen polulla kulkija on toisinaan ehkäpä epäillyt matkaansa, nyt epäilykset poistuvat.

Kuinka henkinen herääminen saavutetaan?

Koska kyseessä on tietoisuuden kasvu tietylle tasolle, henkiseen heräämiseen vaaditaan siis tietoista tai tiedostamatonta tietoisuuden kasvua. Olen aiemmin kirjoittanut kehon puhdistamisen tärkeydestä tietoisuuden kehittämisen apuna. Tämä onkin erittäin tärkeää, mieli ei voi olla kirkas jos keho on saastunut.

Usein myös vaaditaan tietoista ponnistelua tietoisuuden lisäämiseksi. Tähän on monia eri tapoja. Yksi yleisimmistä on meditaatio, jota esim. zen-buddhalaisuudessa harjoitetaan runsaasti.

Tietoinen ponnistelu ei kuitenkaan ole välttämätöntä, ja toiset saavat oman heräämiskokemuksensa ilman minkäänlaista harjoittelua. He ovatkin onnekkaita, saadessaan lahjana jotain, jonka saavuttamiseksi toiset käyttävät vuosikausia (tai eivät saavuta sitä koskaan).

Olipa metodi mitä tahansa, yhteistä lopputulokselle on lisääntynyt tietoisuus omasta kehosta, mielestä ja ympäristöstä. Tietoisuus varsinkin oman mielen toiminnasta voi olla toisille hyvinkin vaikeaa. Monet tekevät mitä tahansa ollakseen muistelematta tai käsittelemättä menneisyyden kipeitä kokemuksia, tai omia asenteita/ennakkoluuloja muita ja maailmaa kohtaan. Juuri tämä on kuitenkin tietoisuuden kehittämisen esteenä. Harjoittajan on ymmärrettävä itsensä läpikotaisin, tullakseen tietoiseksi omasta todellisesta luonnostaan.

Heräämisen ajurit

Koska tietoisuuden kohottaminen vaatii kurinalaista ponnistelua, jonka lopputulos on melko abstrakti ja vaikeasti hahmotettava, tietoinen aikomus ponnistelun aloittamiseksi ja jatkumiseksi usein vaatii harjoittajassa jonkinlaista ulkopuolelta tulevaa sytykettä tai ajuria. Tällainen ajuri voi olla vaikka elämäntilanne kuten vaikeuksiin ajautuneet ihmissuhteet, terveyshuolet tai yleinen näköalattomuus. Vaikeudet siis ovat usein tarvittava heräte ihmiselle alkaa etsiä merkitystä elämäänsä henkisyydestä, kun elämän muut osa-alueet eivät tuota tarvittavaa helpotusta/energiaa.

Jos ihmisellä on kaikki hyvin, he tuskin tuntevat tarvetta käyttää energiaa johonkin näin abstraktiin, etenkin länsimaissa joissa perinteet eivät tue henkistä ponnistelua ja se ei ole juuri missään esillä. Voisi siis sanoa, että paras ajuri henkisyyden polulle astumisessa onkin kärsimys. Mielestäni parhaiten tämän dilemman on kiteyttänyt pappi Hilkka Olkinuora Talouselämien haastattelussa:

Uskon, että ihminen ei muutu ennen kuin paikalleen jäämisen kipu on suurempi kuin tuntemattoman pelko. – Hilkka Olkinuora

Toinen vaihtoehto on, että harjoittaja löytää jonkin toisen, jo heränneen ihmisen. Tai vielä parempi, koko joukon samanlaisia ihmisiä. Heidän yhdessä meditoidessaan tietoisuuden valo voimistuu samassa tilassa niin kirkkaaksi, että henkiseen heräämiseen valmiit ihmiset pystyvät nostamaan heidän avulla omaa tietoisuuttaan. Näin harjoittaja voi ikäänkuin päästä oikotien kautta kiinni henkisyyden polulle.

Älä kiirehdi

Meditaation harjoittajille usein tähdennetään, ettei meditaatiolla saa olla päämäärää. Totta onkin, että koska meditaatiolla on ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia lisääviä vaikutuksia, kuten lisääntynyt tyyneys, jännitysten laukaiseminen, stressin poisto, tunteiden käsittely jne., meditaation “palkkio” on juuri harjoituksessa itsessään. Abstraktin kokemuksen tavoittelu voi aiheuttaa pakkomielteitä ja kiinnittää ihmisen huomion tavalla, joka estää häntä lopulta saavuttamasta tietoisuuden kasvua.

Koska tietoisuuden tasomme vaikuttaa kaikkeen, mitä havaitsemme, myös sen kasvattamiseen tulisi suhtautua varovaisesti. Liian äkilliset liikkeet saavat todennäköisesti aikaan mielenterveyden ongelmia tai muita kehollisia häiriöitä. Ihmiset on rakennettu niin, että tietoisuutemme taso muodostuu meille jossain vaiheessa aikuisuutta suhteellisen vakaaksi, ja sen mahdollinen kohoaminen tapahtuu vain tiukan kurinalaisuuden myötä, sopivien harjoitusten avulla. Monet ihmiset ovat myös äärimmäisen tyytyväisiä matalaan tietoisuuden tasoonsa, koska se tuntuu heistä kodikkaalta. Autopilotilla elämisessä on etunsa. Kaikki yhtäkkiset muutokset aiheuttaisivat heille vain ongelmia.

On siis parasta puhdistaa kehonsa ja mielensä, ja harjoittaa meditaatiota tai muuta vastaavaa harjoitusta ilman odotuksia “palkkioista”. Hyödyt ovat jokaisen saatavilla, toisaalta henkistä kasvua tapahtuu jos harjoittajalla on edellytykset ottaa sitä vastaan ja hän itse haluaa sitä.

Valaistuin, mitäs nyt?

Jos niin onnellisesti sattuisi käymään, että harjoittaja heräisi henkisesti tai valaistuisi, voi ensihuuman aiheuttaman euforian jälkeen seurata hämmennys. Mitäs nyt olisi tehtävä? Kuinka käytän parhaiten aikani omaksi ja toisten hyödyksi?

Vastaus löytyy, ehkä yllättävästi, suuren valaistuneen gurun nimeltä Jeesus ajatelmista. Jeesus ohjeistaa: “Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.” (Matt. 5:15)

Tällä Jeesus viittaa tietoisuuden valoon, jonka syttynyttä hehkua ei pidä piilottaa, vaan sen täytyy antaa näkyä koko maailmalle. Ja kääntäen, omaa tietoisuuden hehkuaan ei pidä kätkeä antamalla lupauksia sen piilottamiseksi tai muiden salaisuuksien pitämiseksi.

Zen-buddhalaisuudessa kensho on vain ensimmäinen etappi. Sen jälkeen harjoittajan on syvennettävä kokemustaan. Harjoittajan tulisi kokea tämä pikku-valaistuminen uudelleen ja uudelleen ja täydentää sitä jatkuvalla (meditaatio)harjoittelulla. Ei siis ole syytä jäädä lepäämään laakereillaan, vaan kuljettava eteenpäin henkisyyden polulla.

Vaarana ylpeyden synti

Tässä vaaran paikkana on myös sairastua ylpeyteen, eli kokea olevansa jotenkin parempi kuin ihmiset, jotka eivät ole heränneet henkisesti tai valaistuneet. Tämä on erittäin houkuttava synti, josta monet maailman uskonnot varoittelevat. Juutalaisuudessa ylpeys on suurin synti, josta kaikki muut synnit saavat alkunsa. Ylpeyttä kokeva valaistunut ehkäpä ajattelee, että hän on itse saavuttanut henkisen heräämisensä tai on siihen oikeutettu omien ominaisuuksiensa takia. Tämä on kuitenkin harhaluulo ja sen varalta on tietoisuuden polulla matkaavan oltava erityisen valppaana. Harjoittajan kannattaa ajatella asiaa niin, että on saanut tietoisuudelta lahjan levittääkseen sitä eteenpäin, eikä kohottaakseen sen avulla itseään. Vain näin hän voi välttää joutumasta egonsa vangiksi.

Kansikuva: “Enso”, tehnyt käyttäjä “Helios”. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Enso.jpg. Lisensoitu CC-BY-SA 3.0 -lisenssillä.