Jaakobin paini ja egon kuolema
Tietoisuuden polulla taivaltava saattaa havahtua ennemmin tai myöhemmin siihen, että oma ajattelu ja käytös voivat olla vähemmän yleviä kuin ne ideaalit, joita hän tavoittelee. Minuuden ytimestä löytyvät tunteet omista haluista ja tavoitteista saattavat pikemminkin olla konfliktin lähde, kuin jotain, joka auttaisi toimimaan maailman kanssa harmoniassa. Raamatusta löytyy monitulkintainen tarina Jaakobista, joka huomasi menneisyyden painolastin kasvaneen sellaisiin mittoihin, että hänen oli kohdattava se silmästä silmään painiottelussa. Tässä artikkelissa käydään läpi tämän kamppailun luonnetta, ja mitä siitä on kirjoitettu aikojen saatossa.
Sisäinen Jaakobin paini
Jaakob on vanhan testamentin patriarkka, joka perimätiedon mukaan on Israelin kahdentoista heimon kantaisä. Jaakobin painiksi nimitetään Luomiskertomuksesta löytyvää tarinaa. Jaakob oli harras Jumalaa seuraava mies, joka kuitenkin nuoruudessaan oli tehnyt väärin veljeään kohtaan saadakseen isänsä siunauksen. Jaakob lähti tämän jälkeen pakoon ulkomaille, ja vuosia myöhemmin takaisin palatessaan pelkäsi joutuvansa veljensä vihan kohteeksi. Tarinan huipennuksessa kerrotaan Jaakobin vetäytyneen yksinäisyyteen, ja painineen “miehen”, tai enkelin, kanssa autiomaassa koko yön. Jacob myöhemmin tunnistaa tämän miehen Jumalaksi. Jumala antaa painista muistoksi Jaakobille ramman jalan, mutta Jaakob selviää muutoin hengissä. Jaakob kertoo nähneensä Jumalan kasvot ja saa Jumalan siunauksen.
Jaakobin painilla viitataan raamattututkijoiden mukaan ihmisen henkilökohtaiseen ponnisteluun itseään, omia heikkouksiaan, pelkojaan ja ahdistuksia vastaan1. Painissa on osapuolena myös Jumala siksi, että ihminen tosiassa taistelee egonsa puolesta Jumalan tahtoa vastaan, jonka hän väistämättä häviää. Kyseessä on eräänlainen kiirastuli, kun ihminen on ajautunut tarpeeksi pahaan tilanteeseen omien toimiensa takia.
Jaakobin tapaan ihminen voi elämässään tulla pisteeseen, kun hän ymmärtää, ettei voi enää paeta vastuutaan. Hänen on aika ottaa vastuu sekä omista ajatuksistaan ja teoistaan, ja selvittää, mikä saa hänet antautumaan egonsa valtaan. Egon kanssa käytävä kamppailu voi olla ihmisestä riippuen raamatulliset mittasuhteet saava, kaoottinen sisäinen taistelu joka “vuotaa” ulkopuolelle ja haittaa suuresti muuta elämää, tai sitten vain yksinkertaisempi herääminen omien mielihalujen ja toiveiden pienuuteen suurempien voimien edessä.
Vasta tämä viimeinen taisto saa kristityn luopumaan egonsa johdatuksesta, ja tosiasiassa hyväksymään Jumalan mestarikseen. Hän voi kohdata viimeisen vastustajansa vasta silloin, kun sen aika on. Jos ihminen ajattelee hänellä olevan vielä vaihtoehtoja, hän ei kohtaa Jumalaa eikä saa Jumalan siunausta.
Jihad al-Nafs
Islamilaisissa perinteissä sama kamppailu esitetään usein ihmisen sielusta käytävänä kamppailuna. Vaikka sitä nimitetään kamppailuksi itseään vastaan, tosiasiassa Jumala ja Saatana käyvät kamppailua ihmisessä. Suufilaisessa tekstissä Jihad al-Nafs
(“Stuggle against the Self”) asiaa on kuvattu näin2:
Ihmisen sielu on kahden kilpailevan voiman välinen taistelukenttä. Jumalalliset voimat houkuttelevat häntä kohti taivaan valtakuntaa ja inspiroivat häntä tekemään hyviä tekoja. Saatanalliset voimat houkuttelevat häntä kohti pimeyden ja häpeän valtakuntaa, ja tekemään pahoja tekoja. Kun jumalalliset voimat ovat voittoisia, ihmisestä tulee hyveellinen ja siunattu olento, joka liittyy profeettojen, pyhimysten ja uskollisten joukkoon. Jos kuitenkin saatanalliset voimat saavat vallan ihmisessä, hänestä tulee kapinallinen ja pahantahtoinen, ja hän liittyy väärintekijöiden ja kirottujen joukkoon.
Sufismissa nafs
tarkoittaa eläimellisiä vaistoja, tai egoa. Sufismin päämäärä on kohota egon palvelemisesta kohti Jumalan palvelemista. Jos Jumalan palveleminen on vain yksinkertaista ja pintapuolista, palvelevat he edelleen myös materiaalisia halujaan. Vain kyvykkäimmät nousevat tämän tason yläpuolelle. Toisaalta egoakin alempi taso on paholaisen palveleminen, jossa tilassa ihminen tietoisesti haluaa korvata Jumalan palvelemisen itsensä palvelemisella, kohottaen itsensä Jumalan kaltaiseksi siinä mielessä, että hän tietää parhaiten, mikä hänelle itselleen on hyväksi. Itseä vastaan käytävän kamppailun korkein päämäärä on siis voittaa itsensä, ja lopulta myöntyä Jumalan tahtoon
3.
Egon kuolema
Tietoisuuden polulla kehittyminen tarkoittaa paitsi omien ajatusten ja tuntemusten parempaa tuntemusta, myös lisääntyvää tietoisuutta siitä, kuinka ihminen vaikuttaa omilla teoillaan ja ajatuksillaan sekä suoraan, että epäsuorasti maailmaan. Tätä vaikuttamista tapahtuu paitsi konkreettisen fyysisen maailman piirissä, myös näkymättömän henkisen maailman tasolla. Harjoittajan on tultava tästä vaikutuksesta tietoiseksi, että hän oppisi suuntaamaan ajatuksensa ja tekonsa hyödyllisemmin. Egon roolin tunnistaminen ja kutistäminen on tässä työssä tärkeässä osassa.
Että ego voidaan kesyttää joksikin, joka on pikemminkin palvelijan kuin isännän roolissa, tarvitaan herkeämätöntä työtä. Ego ammentaa pohjimmiltaan voimansa siitä tuntemuksesta, jota voidaan kuvata sanoilla “minä itse”. Egon roolin kutistaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että ihmisen olisi luovuttava yksilöllisyyden kokemuksestaan. Henkisissä perinteissä puhutaan usein “egon kuolemasta”, joka usein kuvataan mystisenä kokemuksena, jolloin ihminen menettää (ainakin hetkeksi) subjektiivisen kokemuksensa omasta identiteetistään. Jaakobin paini voidaan ymmärtää myös symbolisesti tällaisena mystisenä kokemuksena.
Zen-buddhalaisuudessa egon kuolema on yhdistetty satoriin
, henkisen heräämisen kokemukseen. Harjoittajat saavuttavat meditoidessaan ymmärryksen tuntemuksen omasta itsestä olevan vain illuusio. Tämän illuusion selitys buddhalaisuudessa on anatta
, “ei-itse”, jonka mukaan ei ole olemassa pysyvää itseä, vaan identiteettimme on jatkuvassa muutoksessa ja se koostuu monista eri lähteistä.
Suufilaisuudessa egon kuolemaa kuvataan käsitteellä fana
, joka tarkoittaa itsen tuhoamista. Tämä viittaa egon täydelliseen antautumiseen valmistautuessa yhdistymiseen Jumalan kanssa, jolloin harjoittajat saavat kokea jumalallisen rakkauden ja läsnäolon ilman persoonallisen identiteetin läsnäoloa. Suufilaisuudessa fana
:a pidetään suuressa arvossa, ja sen ajatellaan olevan Jumalan seuraajan korkein tavoite, ja elämän päämäärä. Vastaavasti yhdistymisestä Jumalan kanssa käytetään kristillisessä mystiikassa termiä theosis
.
Modernilla ajalla Eckhart Tolle on myös popularisoinut tätä käsitettä, esittäen egon ajatusten kokoelmaksi, joka luo väärän tunteen identiteetistä. Ihminen voi disidentifioitua näistä ajatuksista, ja saavuttaa sitä kautta vapautumisen omasta itsestään.
Egon roolin kutistaminen on tilanraivaamista omaan itseen
Ihminen on tietyn tilan ajasta ja paikasta täyttävä olento. Mitä pidämme omana itsenämme kuitenkin muodostaa hetki hetkeltä, itsestään ja vailla omaa ponnisteluamme muuttuva kokoelma ainetta ja energiaa. Tämän kokonaisuuden koostumusta voidaan muuttaa myös tietoisen prosessin tuloksena. Tästä prosessista on kysymys, kun ihminen haluaa tietoisen ponnistelun avulla kutistaa egon viemää tilaa itsessään. Egon jälkeensä jättämä tila ei kuitenkaan jää tyhjäksi, vaan sen täyttävät nopeasti toisenlaiset voimat. Tässä prosessissa kiteytyy tietoisuuden polulla etenemisen olennainen ydin; egon hallusinaatiot korvautuvat todellisilla, mysteerisillä voimilla.
Oma roolimme tässä ponnistuksessa ei ole niinkään aktiivinen, tietoinen ponnistelu jonkin mystisen voiman saamiseksi, vaan ainoastaan irti päästäminen haitallisista energioista, joiden tilalle voi tulla jotain täysin muuta. Mitä tämä täysin muu sitten on? Sen voi tarkasti sanoa vain ihminen itse, koska tietoisuus on luonteeltaan kokemuksellista, ja manifestoituu hieman henkilöstä riippuen eri lailla. Kuitenkin voimme saada siitä joitain yleisluontoisia ajatuksia tutkimalla, mitä muut tietoisuuden polulla vaeltaneet ovat aikojen kuluessa siitä kertoneet.
Henkinen evoluutio avaa ovet maailmaan
Ottamalla selkävoiton egostamme, kehittämme samalla omaa potentiaaliamme. Omiin mahdollisuuksiimme kuuluu kasvattaa ymmärrystämme maailmasta, siinä vaikuttavista voimista ja oppia olemaan niiden kanssa harmoniassa. Tämä lisääntynyt harmonia mahdollistaa meidän hyödyntää meille ihmisenä tarkoitettuja mahdollisuuksia entistä paremmin. Emme kuitenkaan saa maailmalta mitä haluamme, vaan sen, mitä tarvitsemme, kun alamme ymmärrämme itseämme ja maailmaa paremmin.
Tätä kehittymistä voisi kuvailla eräänlaisena henkisenä evoluutiona. Henkisen evoluutioon mahdollisuuksista saa jonkinlaisen kuvan ajattelemalla, että arvossa pitämämme henkiset opettajat, kuten vaikkapa Buddha ja Jeesus, olivat henkisen evoluution silmin vain parin askeleen päässä meistä kaikista. Niitä seuraavat kehitysaskeleet vievät meidät jo pois tästä maailmasta, kohti tuntematonta.
Kansikuva: Paul Gauguin (1899), Vision after the Sermon.
Lähteet
-
Got Questions: What is the meaning of Jacob wrestling with God?. https://www.gotquestions.org/Jacob-wrestling-with-God.html. Ladattu 2022-12-07. ↩
-
Struggle against the Self (Jihad al-Nafs). https://www.al-islam.org/articles/merits-soul-struggle-against-self-jihad-al-nafs. Ladattu 2022-12-07. ↩
-
Wikipedia. Nafs. https://en.wikipedia.org/wiki/Nafs. Ladattu 2024-03-22. ↩