Kuinka maskuliinen ja feminiininen tapa hahmottaa maailmaa eroavat toisistaan? Kuinka voisimme hyödyntää molempia lähestymistapoja tulevaisuuden yhteiskunnassa? Feminiinisyys ja maskuliinisuus edustavat tässä yleismaailmallista naiseuden ja mieheyden ideaa, tapaa hahmottaa ja toisaalta toimia maailmassa. Feminiinisyys ja maskuliinisuus ei välttämättä ole sidottu sukupuoleen, vaan heijastelemme niitä molempia tarpeen mukaan omassa käyttäytymisessä ja ajattelussamme.

Maskuliininen määritelmä maskuliinille ja feminiinille

Maskuliinisuus on järjestelmällisyyttä, rakenteita ja järjestystä. Maskuliinia kiinnostaa asioiden lokerointi, suhteet ja hierarkia. Maskuliini saa tyydytystä tietäessään, kuinka asiat suhteutuvat toisiinsa ja kuinka ne toimivat, tai mikä on niiden perimmäinen liikuttaja. Maskuliini toivoo voivansa hyödyntää tätä tietoa omassa toiminnassaan, joko henkilökohtaisen tai yhteisön edun vuoksi. Maskuliini pyrkii objektiivisuuteen, ja järjestämään maailmansa objektiivisten periaatteiden mukaan.

Feminiinisyys on harmoniaa, joustavuutta ja tietynlaista leikkisyyttä. Feminiinisyys on kiinnostunut elämän olosuhteiden parantamisesta sekä harmonian luomisesta ihmisten ja luomakunnan kesken. Feminiini toivoo voivansa parantaa toisten elämää omilla resursseillaan ja tiedoillaan. Feminiini luottaa maskuliinia enemmän subjetiiviseen kokemukseen, ja järjestää maailmansa etupäässä henkilökohtaisen kokemuspiirin mukaan.

Maskuliinin saa hermostumaan epäilemällä hänen luomansa rakennelmien ja järjestyksen totuudenperäisyyttä tai toimivuutta. Hän samaistuu luomuksiinsa ja niiden arvostelu on sama kuin arvostelisi niiden luojaa eli maskuliinia.

Feminiiniä loukkaa, jos hänen pehmeältä ja kepeältä vaikuttavaa asennoitumistaan asioihin sekä henkilökohtaista kokemustaan vähätellään. Feminiini uskoo edistävänsä maailman perimmäistä tarkoitusta edistämällä hyvinvointia ja harmoniaa. Hänen lähestymistapansa ja menetelmänsä heijastelevat sellaisenaan niiden päämääriä.

Paras tapa kehua maskuliinia on arvostaa hänen luomaansa järjestystä ja rakenteita, sekä käyttää hänen luomaansa kategorisointia uuden tiedon pohjana. Paras tapa kehua feminiiniä on iloita ja leikkiä hänen kanssaan, sekä nautiskella hänen luomansa harmonian keskellä.

Epistemologisten strategioiden erot

Maskuliinille todellisuus on jotain, jonka voidaan loogisesti ja rationaalisesti perustella olevan totta. Myös explisiittiset tai implisiittiset sopimukset, yleisesti sopimuksilla tai sanattomasti sovitut asiat, muodostavat maskuliinille todellisuuden, jota ei ilman vahvaa näyttöä muusta sovi epäillä; ei vaikka omakohtainen kokemus olisi yhteisen kanssa jossain määrin ristiriidassa. Subjektiivinen kokemus todellisuudesta on siis yhteisesti sovitulle todellisuudelle jossain määrin alisteinen.

Feminiinille todellisuus on maskuliinia enemmän subjektiivista. Oma henkilökohtainen kokemus riittää sellaisenaan todellisuudeksi, eikä se tarvitse ulkopuolelta tulevaa vahvistusta. Feminiininen hahmottaa todellisuutta enemmän elämyksien, aistien ja elämänkokemusten kautta.

Feminiiniä huvittaa maskuliinin joskus liiallisuuksiin vedetty tosikkomaisuus luokitteluidensa ja järjestelmiensä parissa; paraskaan malli ei kuitenkaan pysty täysin kuvaamaan todellisuutta. Feminiinille malleihin tukeutumisen itseisarvo päätöksenteon pohjanakaan ei ole täysi selviö; toisinaan (tai melko usein) päätösten seurauksena käy ilmi, että todellisuus joka manifestoituu tekojen seurauksen ei lainkaan muistuttanut ennuisteita, joita maskuliinin teoriat ennustivat.

Maskuliinia huvittaa feminiinin ylenpalttinen luottamus subjektiivisten kokemusten todistusarvoon; onhan varmastikin niin, että jos haluamme kartuttaa objektiivista tietoa, sen on tapahduttava järjestelmällisesti ja vankan teorian pohjalta, jonka voidaan katsoa olevan riippumatonta henkilökohtaisesta näkökannasta.

Tuntemattoman tietoisuuden kartoittamiseen tarvitsemme molempia lähestymistapoja

Todellisuudessa tarvitsemme tulevaisuudessa molempia tapoja hahmottaa maailmaa. Kun heräämme maailmaan, jossa panpsykismin tietoisuuden teoriana havaitaan selittävän paremmin elävien olentojen välistä kanssakäymistä kuin vallitseva materialistinen (maskuliininen) lähestymistapa, joudumme kehittämään uusia tiedon kartuttamisen tapoja. Koska tietoisuutta, joka läpäisee kaiken kokemuspiiriimme kuuluvan, voi tutkia vain tietoisuuden avulla, tarvitsemme sekä järjestelmällistä kartoitusta, mitä tietoisuuden valtakunta pitää sisällään, että toisaalta henkilökohtaisen kokemuksen arvon hyväksymistä. Tietoisuuden valtakunnassa ei välttämättä ole objektiivista, muuttumatonta totuutta, vaan kaikkea leimaa tietty subjektiivisuus ja toisaalta muutos. Maailma on jatkuvassa liikkeessä.

Tarvitsemme sekä maskuliinista järjestelmällisyyttä ja sinnikkyyttä, että toisaalta feminiinistä joustavuutta ja herkkyyttä luotsataksemme tulevaisuudessa ihmiskuntaa tietoisuuden mysteerin edessä. Meidän on tärkeää ymmärtää molempien lähestymistapojen vahvat puolet selvitäksemme tuntemattoman kartoituksessa.