Kollektiivinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että tietoisuutemme on synkronoitu tai jaettu muiden elävien olentojen tietoisuuden kanssa. Tietoisuus on vastuussa myös “minuuden” kokemuksesta, ja antaa meille jotain, jota olemme kuvanneet sieluksi. Paradoksaalisesti tämä minuuden kokemus on samalla myös jaettu, joten sen ymmärtäminen ja aistiminen laajentaa ymmärrystämme maailmasta ja omasta paikastamme siinä.

Filosofiassa kollektiivisen tietoisuuden käsitettä kutsutaan nimellä panpsykismi. Panpsykismi on yksi vanhimmista filosofian teorioista, ja vielä 1900-luvun alkupuolella suosituin teoria selittämään ihmisen mielen toimintaa. Panpsykismi on hiljattain saanut uutta nostetta tietoisuuden tutkimuksen alalla.

Tietoisuus voi olla jaettu kahden tai useamman olennon välillä

Kollektiivisella tietoisuudella on sekä universaali, että lokalisoitu aspekti. Universaalius tarkoittaa, että tietoisuus on yksi yhteinen voima tai kenttä, johon kaikki elävät olennot ovat yhteydessä. Lokaalius puolestaan tarkoittaa, että tietoisuuden välityksellä rajatumpi ryhmä, kuten kaikki ihmiset, koirat tai kuuset jakavat saman ihmisinä, koirina ja kuusina olemisen kokemuksen.

Lokaalius voi rajautua myös läheisyyden perusteella, vaikkapa tietyssä paikassa asuviin, tai tietyn maan asukkaisiin. Sinänsä ihmisten tekemät keinotekoiset rajat kartalla eivät rajoita tietoisuuden välittymistä, vaan rajaus on muotoitunut ajan kanssa kansan pariin muodostuneiden myyttien varaan. Rajausta pidetään myös keinotekoisesti yllä massamedian välityksellä, jolloin tietyn maan kansalaisilla on himpun verran erilainen kokemus ja käsitys maailmasta, kuin vaikkapa viereisen maan kansalaisilla.

Lokaalius voi pienimmillään käsittää kahden ihmisen (tai eläimen) välisen yhteyden. Tietoisuuden välityksellä kahden ihmisen on mahdollista viestiä toisilleen ilman, että muut siitä tietävät. Tietoisuus mahdollistaa siis salatun kommunikaation kahden tai isomman ryhmän välillä.

Kokemuksia kollektiivisesta tietoisuudesta

Monilla ihmisillä on merkillisiä kokemuksia etäisyyden ylittävästä, ei-fyysisestä kommunikaatiosta, vaikka he eivät ymmärtäisikään niiden olevan kollektiivisen tietoisuuden manifestaatioita. Esimerkiksi telepatia on tällainen tyypillinen kokemus. Jollain saattaa olla niin vahva side lapsiensa kanssa, että he pystyvät viestimään toisilleen telepaattisesti, eli olemaan tietoisia toistensa ajatuksista ilman puhetta. Tällaisen kokemuksen “todellisuutta” vahvistaa luonnollisesti se, että pystymme vahvistamaan asian käymällä sitä puheen tasolla läpi toisen kanssa.

Jotkut puolestaan saattavat hämmästyä, kun kotieläimet tulevat avuksi juuri silloin, kun itse tarvitsee apua. Tällöin yhteistä kokemusta ei ihminen pysty vahvistamaan eläimen kanssa juttelemalla, vaan asia jää vaivaamaan häntä: kuinka se sen teki?

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että ajattelet jotakuta ihmistä, jota et ole ajatellut pitkään aikaan, ja kohta tämä ihminen soittaakin sinulle? Kollektiivisen tietoisuuden tarjoama selitys on, että ennenkuin soitamme ihmiselle, kohdistamme (ymmärtäen tai ymmärtämättä) tietoisuutemme toiseen ihmiseen. Kohdistamisessa palautamme automaattisesti mieleemme tavan, jolla kommunikoimme tietoisuuden välityksellä, ja lähetämme hänelle tällaisen “ennakkoviestin”, jonka vastaanottaja saattaa huomata.

Saatat saada mieleesi asian, joka sinun tulisi hoitaa toisen ihmisen kanssa, tai ehkäpä hänen tulisi tehdä jotain sinulle. Otat ehkä yhteyttä tähän ihmiseen, ja käykin ilmi, että hän oli juuri hoitamassa asiaa ja aikoi ottaa sinuun yhteyttä. Sattumaako? Kollektiivisen tietoisuuden näkökulmasta hänen tietoisuutensa kohdistui sinuun hänen hoitaessaan tätä asiaa. Huomasimme itse tämän muutoksen tietoisuudessamme, ja aistimme myös, kuka oli asialla.

Oletko huomannut jonkun katselevan sinua niin, ettei teillä ole näköyhteyttä, eli ns. silmät selässä -ilmiö? Katselumme ei ole pelkästään silmillä tapahtuvaa havaitsemista, vaan kohdistamme tietoisuutemme ihmiseen, jonka toinen huomaa.

Saatamme myös tietää, että joku odottaa meitä huoneessa, johon olemme astumassa, vaikkemme näe tai kuule ennen huoneeseen astumista ketään, emmekä voi olla hänen läsnäolostaan tietoisia. Odottaessa kohdistamme herkeämättä tietoisuutemme huoneeseen astumassa olevaan ihmiseen. Huoneeseen astumaisillaan oleva huomaa muutoksen tietoisuuden kentässä, vaikkei näekään, kuka muutoksen aiheuttaa.

Kollektiivisen tietoisuuden mahdollisuuksia

Koska jaamme saman maailmankokemuksen, kaikki mitä meille ihmisille tapahtuu, heijastuu jollain lailla myös jakamaamme tietoisuuteen. Monien uskontojen moraalikoodistossa on keskeisessä asemassa kultainen sääntö, joka asettaa tämän pohjalta inhimilliselle kanssakäymiselle sopivuuden rajat.

Kun ymmärrämme jakavamme saman tietoisuuden, ymmärrämme kärsivämme/iloitsevamme kanssaihmistemme kokemusten myötä. Oma onnellisuutemme on hyvin suorasti sidoksissa kollektiiviseen hyvinvointiin. Voimme ainoastaan niin hyvin, kuin ystävämme, sukulaisemme ja tuttavamme, sekä kylänmiehemme. Tämä oivallus on pohjimmiltaan luonnonsuojelun, kansainvälisten ihmisoikeuksien ja huolemme ympäristön tilasta taustalla.

Negatiivinen kielto: Älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi. - Kunfutse

Positiivinen kehoitus: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. - Jeesus, Matt. 7:12

Älykkyys ja innovointikyky

Kirjoitin aiemmin, että ihmisen (ja muiden eliöiden) älykkyys on yhdistelmä kognitiota ja tietoisuutta. Kognitio vastaa karkeasti ihmisen “laskentakapasiteetista”, ja tietoisuus on vastuussa luovuudesta. Käytämme kollektiivisen tietoisuuden mahdollisuuksia laajentaaksemme ihmisen rakentaman maailman sfäärejä, tuomalla sinne uutta tieteellistä tietoa, sekä uutta, kollektiivisessa tajunnassa elävää tietoa meemien/myyttien muodossa.

Tämän älykkyyden jaetun aspektin takia paras tapa ihmiselle kasvattaa omia älyllisiä kykyjään on pyrkiä kasvattamaan omaa tietoisuuttaan, eli tarkemmin sanoen vahvistaa omaa linkkiään kollektiiviseen tietoisuuteen.

Myytit

Kollektiivinen tajuntamme rakentuu myyttien varaan. Kullakin hetkellä sivilisaatiomme kollektiivisessa tietoisuudessa olevat merkittävimmät asiakokonaisuudet ovat myyttejä, eräänlaisia tiedon kiteytymiä, joiden puitteissa ajattelumme ohjautuu. Myytit voivat olla hyvinkin vanhoja, tuhansia vuosia sitten muotoutuneita tarinoita, jotka ihmiskunta on kokenut hyödylliseksi säilyttää kollektiivisessa tajunnassaan. Toiset myytit taas ovat nuoria, vain vuosia tai vuosikymmeniä vanhoja, jotka on sinne talletettu enemmän tai vähemmän keinotekoisesti. Nuoria myyttejä voisi nimittää vaikka tutummalla termillä meemi.

Myyttien voimaa ei pidä aliarvioida. Lähes kaikki julkinen keskustelu on viime kädessä myyttien ohjaamaa. Myytit ovat ikäänkuin ukkosenjohdatin, joka vetää ihmismieltä puoleensa. Itse voimme vaikuttaa siihen, olemmeko myyttien vetovoimasta tietoisia, ja osaammeko analysoida niiden vaikutusta omaan ajatteluumme. Ellemme tiedosta myyttien voimaa, olemme tuomittuja toistamaan myyttejä ilman mahdollisuutta vaikuttaa niiden ympärillä käytävään keskusteluun.

Myyteillä on voimaa johtaa ihmisiä. Myytteihin on usein koodattuna jonkinlainen opetus tai kehoitus, joka luonnostaan ohjaa myyttiä seuraavaa ihmistä hyväksymään sen osoittaman näkökannan. Siksi myyttien tiedostaminen on erittäin tärkeä taito, että oppisimme paremmin ymmärtämään, mihin olemme ihmiskuntana menossa.