Mielenterveys ja tietoisuus

Mielenterveydestä huolehtiminen ja sen hoitaminen ovat nousseet tärkeäksi teemaksi modernissa maailmassa. Oman mielensä hoidossa onnistuakseen on oltava jonkinlainen käsitys siitä, mitä oikein hoidetaan. Tämä kirjoitus on jatkoa aiemmalle pohdinnalle identiteetistä ja sen häilyväisestä koostumuksesta. Identiteettimme ja mielemme rakentuu hyvin pettävälle pohjalle, eikä niiden hoitaminen onnistu, ennenkuin selvitämme itsellemme, mitä identiteetin ja mielen käsitteiden taustalla on.

Käsitys itsestämme on pohjimmiltaan itse kertomamme tarina

Ihmiset ovat luonnostaan tarinankertojia. Jokaisella meistä on jatkuvasti päivittyvä narratiivi, joka kertoo meille, keitä me olemme, mistä me tulemme, mitkä ovat arvomme, kykymme ja paikkamme maailmassa. Emme kerro tätä sisäistä tarinaa vain viihdytystarkoituksessa, vaan se on identiteettimme ytimessä. Tarinamme on lisäksi psykologisesti tärkeä, että pystyisimme toimimaan maailmassa.

Psykologiselta näkökannalta oma identiteettimme toimii kuin käyttöjärjestelmänä päivittäisen elämämme hallitsemiseen. Itserakennetun narratiivin teorian mukaan tarinat eivät vain kuvaa meitä, vaan ne kirjaimellisesti rakentavat omakuvamme. Tämä narratiivinen “itse”, jota ylläpidämme sisäisellä dialogilla, tarjoaa meille ajallista ja ympäristöön sijoittuvaa jatkuvuutta. Kun toistelemme itsellemme, että “olen sitkeä ihminen”, tai “olen aina ollut ujo”, emme vain kuvaile itseämme, vaan rakennamme itsellemme todellisuuden, jota alamme pitää ehdottomana totuutena.

Se auttaa meitä tekemään päätöksiä, koska voimme aina kääntyä oman narratiivimme puoleen, kun meidän pitäisi päättää, mikä on meille hyväksi. Se auttaa samoin ylläpitämään ihmissuhteita ja navigoimaan sosiaalisissa tilanteissa, koska voimme arvioida oman narratiivimme pohjalta, miten olemme aiemmin toimineet ja tunteneet vastaavissa tilanteissa, ja pystymme näin reagoimaan toisten käytökseen. Narratiivin tarkoitus on siis tarjota meille kehikko, jonka päälle voimme selittää mennyttä sekä ajallisesti että kausaalisesti, ja suunnitella toimintaamme, mahdollistaen tehokkaan toiminnan kaikissa tilanteissa.

Ulkoiset ja sisäiset shokit uhkana identiteetille

Vaivalla lapsuudesta saakka rakennettu oma tarinamme on kuitenkin hyvin haavoittuva, niin ulkoisille kuin sisäisille shokeille. Kun tämä itsestä kertova tarina särkyy joko ulkoisen trauman tai sisäisen kriisin takia, psykologinen vahinko voi olla merkittävää. Kun emme enää pysty ylläpitämään tarinaa joiltain osin, se aiheuttaa tarinassa merkittävän epäjatkuvuuskohdan, joka heijastuu sisäisenä kriisinä, ja vaikeutena järjestää ulkopuolista maailmaa. Tutkimusten mukaan tällainen vahinko omalle tarinallemme ei ole ainoastaan oire mielen ongelmista, vaan merkittävä psykiatristen häiriöiden aiheuttaja.

Oman sisäisen narratiivin korjaukseen psykologiassa on kehitetty lukuisia terapiamuotoja, kuten Narrative exposure therapy, jossa omaa elämää koskevan “uudelleensanoitetun” narratiivin keinoin pyritään auttamaan potilasta selviämään PTSD:stä ja muista trauman aiheuttamista ongelmista, sekä Cognitive processing therapy, jossa traumaa pyritään käsittelemään sanoittamalla se potilaan toimesta.

Buddhalaisen tradition mukainen selitys mielestä tarjoaa kuitenkin uudenlaisen perspektiivin ja ratkaisun mielen hyvinvointiin. Cognitive processing therapyn taustalla olevasta CBT-terapiasta on muokattu mindfullnessia hyödyntävä terapiamuoto, Mindfulness-based cognitive therapy, joka hyödyntää buddhalaisesta perinteestä lähtöisin olevaa ajatusten ja tuntemusten tarkkailua ja huomioimista mielenterveyden ongelmien käsittelemiseen. Mielen ongelmien ratkaiseminen passiivisesti ne huomioimalla ja niitä tarkkailemalla (yin) on samalla myös mielenkiintoinen poikkeama länsimaisen terveydenhuollon taustalla olevasta aktiivisen suorittamisen ja interventioon perustuvan terapian perinteestä (yang).

Buddhan opetuksilla on kuitenkin vielä enemmän annettavaa mielen toiminnasta kiinnostuneille, ja myös sen ongelmien kanssa painiskeleville, kuin pelkkä asioiden passiivinen tarkastelu mindfullnessia hyödyntäen. Buddhalaisuuden ytimessä on kattava oppi mielestä ja itsestä.

Sisäinen hiljaisuus

Buddha tutki erityisesti identiteetin olemusta, ja saavutti ymmärryksen sen todellisesta luonteesta. Buddhan mukaan emme ole olemassa erillisinä olentoina. Ihmisen tapa identifioitua ruumiillisten tuntemusten, tunteiden, ajatusten tai sosiaalisen dynamiikan kanssa on perimmäinen illuusio, joka on kaiken kokemamme kärsimyksen taustalla (dukkha), erottaa meidät olemassaolon todellisesta mysteeristä, ja lopulta on esteenä vapaudelle. Buddhan mukaan universaali tietoisuus luo identiteetin “asuttaessaan” ihmisen hahmon syntymässä, alkaa vastaanottaa tietoa aisteiltaan, ja lopulta kiinnittyy toisiin hahmoihin, tunteisiin, toiveisiin, mielikuviin ja tekoihin luoden identiteetin itsestämme¹.

Edellä kuvattiin, kuinka näin luotu identiteetti on kuitenkin vain hetkittäinen, muuttuva illuusio, ja että tämä illuusio on herkkä ulkopuolisille ja sisäpuolisille paineille, jotka uhkaavat sen näennäistä pysyvyyttä. Buddhan mukaan pysyvä ratkaisu identiteetin haurauteen on, että tulemme tietoisiksi sen illuusiomaisesta luonteesta.

Buddhalaisessa perinteessä olennaisessa osassa on meditaatio, jonka tarkoitus on tulla ensinnäkin tietoiseksi sisäisen dialogimme toiminnasta, tarkkailla sitä, ja huomata, kuinka sen ote meistä ennen pitkää hiipuu, kun lakkaamme identifioitumasta siihen. Aivotutkimuksessa fMRI-kuvantamisen avulla on huomattu, kuinka tottuneiden meditoijien ns. “default mode network” (DMN) hiljenee. DMN on aivoalue, joka on vastuussa itseään tarkkailevasta ajattelusta, pohdiskelusta ja narratiivien rakentamisesta. Toisaalta meditoijien aivoissa alueet, jotka ovat vastuussa ympäristön tarkkailusta ja tunteiden sääntelystä, aktivoituvat².

Tämä on eräänlaista metakognitiota, eli kykyä tunnistaa ja käsitellä ajatuksia ja tunteita ihmiskehossa tapahtuvina tapahtumina. Meditoija tunnistaa ajatuksen “olen tietoinen ajatuksesta, että olen riittämätön”, sen sijaan, että uskoisi ajatuksen “olen riittämätön” olevan todellisuutta³. Sanottakoon, että joillain nämä ajatukset voivat olla ensisijassa tunteita, riippuen siitä, suosimmeko ensisijassa kielipohjaista ajattelua, vai tunnepohjaista kognitiota. Yhtä kaikki, ajatuksista ja tunteista tietoiseksi tuleminen niinä itsenään, yhdessä hetkessä ilmestyvinä ja seuraavassa katoavina, on meditaation ytimessä.

Meditaation harjoituksen myötä ajatusten ja tunteiden tarkkailuun tulee yhä enemmän etäisyyttä, ja lopulta opimme disidentifioitumaan ajatustemme kanssa kokonaisvaltaisesti. Tämä merkitsee pysyvää suhteen muutosten omien ajatustemme, ja tietoisuutemme välillä. Tietoisuutemme ei enää erehdy pitämään ajatuksiamme todellisuutta tai minuuttamme määrittävinä, vaan hetkellisinä, ohimenevinä ilmiöinä.

Kuitenkin, että voisimme lopulta päästä vapaaksi narratiivimme vankilasta, meidän olisi uskallettava asettaa oma narratiivin luoma identiteettimme vaakalaudalle. Ja koska identiteetti on niin keskeinen kyvyllemme toimia maailmassa, ihmisen täytyykin olla jollain tavalla “hullu”, että hän haluaisi ehdoin tahdoin horjuttaa tätä tasapainoa. Meditaatiosta apua hakevat ovatkin usein jo valmiiksi jollain tavalla identiteetiltään horjuneita, joko ulkoisten tai sisäisten shokkien vaikutuksesta, eivätkä he sen vuoksi koe, että ovat kykeneviä ylläpitämään tyydyttävää narratiivia. Olosuhteiden pakosta he ovat valmiita kokeilemaan meditaatiota, vaikka sen lopputuloksena saattaa olla perustavanlaatuiset muutokset heidän identiteetin kokemuksessaan.

Puhdas havaitseminen

Buddhalaisessa perinteessä ajatuksista disidentifioituminen on edellytys jollekin, joka tulee sen tilalle: puhdas havaitseminen, eli kyky havainnoida maailmaa ilman sitä selittävää, tai nimeävää, narratiivia. Voimme nähdä maailman sellaisena kuin se on ilman omaa tulkintajärjestelmäämme. Suora maailman havaitseminen vaatii hellää, sinnikästä, mutta pakottamatonta harjoitusta. Sen myötä arkimaailman konseptien ja ilmiöiden nimeämisen hyöty ei myöskään katoa, koska tarvitsemme niitä kommunikoidessa, oppimisessa ja suunnittelussa.

Puhtaan havaitsemisen myötä opimme myös olemaan tuomitsematta, jakamasta ilmiöitä hyviin ja pahoihin. Asioiden dualistista luonnetta ja sidonnaisuuksia käsiteltiin aiemmassa kirjoituksessa taolaisuudesta. Meditaation harjoittaja saavuttaa tietynlaisen henkisen tasapainon, joka on häiriintymätön tuntemuksista, kivuista tai muista ilmiöistä, jotka voisivat saada mielen raiteiltaan (equanimity, upekkhā). Tasapaino on välttämätön ominaisuus, että voisimme nähdä asiat ilman tuomitsemista.

Kun saavutamme tasapainon, saamme myös kapasiteetin kohdata elämä juuri sellaisena, kuin se meille saapuu. Tämän kapasiteetin myötä saamme etäisyyttä aistimuksen ja tarinan välille, saamme selkeyttä elämäämme, ja lopulta löydämme rauhan, joka on meille syntymäoikeutena annettu. Rauhan, joka on aina taustalla, ja joka antaa meille aina selkänojaa, teemme tai kohtaamme mitä tahansa. Kun opimme tarkkailemaan mielen taipumusta asioiden nimeämiseen, selittämiseen ja tuomitsemiseen, emme pakene todellisuutta, vaan lopulta saavumme määränpäähämme. Todellinen rauha ei löydy maailman pakenemisesta tai hiljentämisestä, vaan sen havaitsemisesta ilman suodattimia ensimmäistä kertaa.

Mielenterveys ja yhteys tietoisuuden tunteeseen

Aiemmassa kirjoituksessa käsiteltiin elämän tarkoitusta mm. neoplatonismista, islamista ja kristinuskosta löytyvän konseptin, yhdistymisen jumalallisen kanssa, avulla. Antiikin aikana ja keskiajalla eläneet asiaa pohtineet filosofit ja teologit olivat vakuuttuneita, että ihmiselon korkein tarkoitus on transendentaalinen yhdistyminen jumalallisen kanssa, jonka myötä ihminen löytää onnea, jota he eivät maallisista ponnisteluista löydä.

Hengellisestä/uskonnollisesta sanastosta huolimatta näillä ajattelijoilla oli ajattelunsa pohjana perustavanlaatuinen havainto tietoisuuden fundamentaalisesta luonteesta ihmisen olemassa ololle ja hyvinvoinnille.

Tieteellisen maailmankuvan mukaisissa tutkimuksissa transendentaalisen yhteydellä, käsitettiin se sitten uskonnollisena tai hengellisenä, on havaittu olevan lukuisia positiivisia vaikutuksia sekä mielenterveyteen, että myös fyysiseen terveyteen⁴. Positiivisia vaikutuksia on havaittu niin masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa, ahdistuksen ja stressin vähentämisessä, tyytyväisyydessä elämään, psykologisessa kestävyydessä, itsetuhoisuuden vähenemisessä ja päihteiden väärinkäytön vähentämisessä⁵.

Hengellisyyden vaikutuksia tutkivilla psykologian ammattilaisilla ja tutkijoilla on kuitenkin lukuisia haasteita, mitä tulee tutkimukseen ja tutkimustiedon hyödyntämiseen. Ongelmia on sekä opiskelijoiden opettamisessa ja valmentamisessa tämän alueen ilmiöihin, että ammattilaisten ja tutkijoiden ennakkoluuloisissa asenteissa. Asiaa ei lainkaan helpota se, että termi “hengellinen” (eng. spiritual) vaikuttaisi vastustavan tarkkarajaista määrittelyä.

Tämän sivuston keskeinen idea on, että tietoisuuden käsite ja olemus on pohjimmiltaan transendentaalinen. Tietoisuuden mittari tai asteikko on pohjimmiltaan sen tunteen vahvuutta, kuinka vahvasti miellämme oman tajuntamme ja kognitiomme olevamme yhteydessä tietoisuuden kollektiiviseen aspektiin.

Tutkimuksissa havaittu yhteys transendentaalisen ja mielenterveyden välillä selittyy ajattelemalla, että kun koemme yhteytemme transendentaaliseen vahvana, nautimme samalla tunteesta, että oma olemassaolomme on osa jotain suurempaa, ja tunnemme kuuluvamme “joukkoon”. Kun yhteys on heikko, mielemme herkästi masentuu, käpertyy itseensä, ei ymmärrä omaa tarkoitustaan tai olemassaoloaan, ja masentuu.

Mielenterveyden ylläpitäminen on siis pohjimmiltaan oman itsemme illuusiosta vapautumista (kärsimyksen lopettaminen), että transendentaalisen yhteyden vaalimista ja kehittämistä (tietoisuuden kasvattaminen). Että voisimme pitää tästä yhteydestä huolta, meidän olisi hyvä harjoittaa sitä aktiivisesti esimerkiksi meditaatiolla, rukoilemalla tai muulla tavoin mielen sisäistä hälyä vaimentamalla. Lisäksi meidän tulisi huolehtia kehostamme, sillä mielen ja kehon erillisyys on pohjimmiltaan illuusiota⁶, ja kehomme kykenee aivojen lailla kognitiiviseen prosessointiin. Kehon fyysinen kunto heijastuu suoraan mielen hyvinvointiin. Fyysisen kunnon ylläpitämisen lisäksi on erittäin tärkeää, että keho pidetään puhtaana hermostoa vahingoittavista aineista.

Lähteet