Buddhalaisuus

Mielenterveydestä huolehtiminen ja sen hoitaminen ovat nousseet tärkeäksi teemaksi modernissa maailmassa. Oman mielensä hoidossa onnistuakseen on oltava jonkinlainen käsitys siitä, mitä oikein hoidetaan. Tämä kirjoitus on jatkoa aiemmalle pohdinnalle identiteetistä ja sen häilyväisestä koostumuksesta. Identiteettimme ja mielemme rakentuu hyvin pettävälle pohjalle, eikä niiden hoitaminen onnistu, ennenkuin selvitämme itsellemme, mitä identiteetin ja mielen käsitteiden taustalla on.

Jos sinun pitäisi vastata kysymykseen, “kuka sinä olet?” ilman, että saisit käyttää vastauksessa nimeä, ammattia, kansalaisuutta tai asuinpaikkaa, mitä vastaisit? Vai kokisitko koko kysymyksen järjettömänä, koska tiedät itse olevasi sinä itse, ja se riittää? Moni antiikin filosofi painotti syvällisen itsetuntemuksen tärkeyttä, ja otsikon kysymykseen vastauksen löytäminen tarpeeksi syvällisellä tasolla oli monien koulukuntien painottama tärkeä, ellei tärkein, kysymys. Antiikin aikana ajateltiin, että oma itse on heijastus muusta maailmasta, ja tutkimalla itseämme tutkimme samalla myös muuta maailmaa.

Suurin osa henkisestä kirjallisuudesta on perinteisesti ollut miesten kirjoittamaa. Samoin filosofeista ja henkisistä guruista suurin osa on historian saatossa ollut miehiä. Henkisyyden harjoittamisessa vaikuttaisi kuitenkin olevan eroja, joita miesten jälkeensä jättämä kirjallisuus harvoin, jos lainkaan, käsittelee. Näiden erojen lisäksi tässä kirjoituksessa tarkastellaan taolaisuudesta löytyvää maailman kahta prinsiippiä, yiniä ja yangia, sekä sen luonnetta ihmisten ja yhteisöjen kehitystä ohjaavana voimana.