Elämän tarkoitus (neoplatonistien mukaan)

Tässä kirjoituksessa pohditaan elämän tarkoitusta, kuten sen ymmärsivät alkuperäiset neoplatonistit Antiikin Kreikassa ja neoplanismista vaikutteita saaneet myöhemmät filosofit. Neoplatonismi oli valtavan vaikutusvaltainen filosofia, jonka konsepteja ja vaikutteita on nähtävissä erityisesti islamissa ja kristinuskossa. Neoplatonismin mukaan ihmiselämän tavoite, ihmisenä täydellistyminen ja sen mukanaan tuoma onni, ovat saavutettavissa jo tässä elämässä. Ihmisenä kehittyminen on neoplatonisen filosofian keskeinen tavoite, jonka keskiössä on yhteyden saavuttaminen Ykseyden kanssa.

Ykseyteen palaaminen

Neoplatonilaisessa ajattelussa kaiken hengen ja materian lähde on sanoinkuvaamaton, jakamaton ja ikuinen Ykseys (To Hen). Ykseys on hyvyyden, olemassaolon ja täydellisyyden perimmäinen olemus, josta muu olevainen universumi on heijastusta.

Neoplatonismissa maailmankaikkeus “virtaa” (eng. emanates) Ykseydestä materiaaliseen maailmaan niin, että luominen jakautuu useaan eri vaiheeseen. Ykseys synnyttää järjen tai tietoisuuden (Nous), joka synnyttää Maailman Sielun (Psyche), joka viimein synnyttää näkyvän maailman (Physis). Neoplatonismissa tämän luomisen taustalla on ajatus prosessista, jossa seuraava luomus ketjussa on seurausta luojan sisäisestä prosessista. Sisäinen prosessi synnyttää ulkoisen, kuten esim. auringon fuusio synnyttää lämmön ja valon, tai ihmisen sisäinen ajatus synnyttää puheen¹.

Olemassaolon korkein päämäärä neoplatonikkojen mukaan on Ykseyteen palaaminen. Tällöin ihmisen jumalallinen kipinä palaa kotiinsa. Tämä voidaan saavuttaa, kun ihmisen sielu ymmärtää, mitä yhteys Ykseyteen käytännössä tarkoittaa, ja kuinka hän voi tuntea ja harjoittaa tämän yhteyden vahvistamista. Kun ymmärrys tästä yhteydestä saavutetaan, ihminen saavuttaa onnen, ja voi heijastaa Ykseyden ominaisuuksia, joita ovat hyvyys ja rakkaus, kaikessa toiminnassaan.

Täydellistynyt ihminen

Ibn Arabi oli vaikutusvaltainen sufilainen filosofi keskiajalla, joka syntyi vuonna 1165 Andalusiassa, nykyisen Espanjan alueella, ja kuoli vuonna 1240 Damaskoksessa, nykyisen Syyrian alueella. Ibn Arabin filosofia heijasteli voimakkaasti neoplatonista ajatusta kaiken olevaisen yhteydestä (wahdat al-wujud, “Unity of Being”), sekä kaiken yhteisestä lähteestä.

Ibn Arabin mukaan ihmisen ja Jumalan suhde on kuin peilin suhde peilattavaan. Jumalallisuus voidaan nähdä osana ihmiskuntaa, kun Jumala ymmärretään objektiksi, jota ihmiset peilaavat. Tästä seuraa kaksi asiaa: 1) Koska ihmiset ovat vain Jumalan kuvajaisia, ihmisen ja Jumalan välillä ei nähdä eroa, ja 2) ilman Jumalaa kuvajaiset eli ihmiset eivät olisi olemassa (kaikki virtaa Jumalasta).

Ibn Arabin mukaan ihmiselämän tarkoitus oli ymmärtää ja elää todeksi yhteyttä Jumalaan (wujud). Hänen mukaansa yhteys Jumalaan ei ole vain teologinen konsepti, vaan totuus, joka ylittää ihmisen ymmärryksen. Niinpä hänen mukaansa lopullista totuutta ihmisen ja Ykseyden suhteesta ei ole mahdollista saavuttaa pelkästään järjen avulla, vaan se täytyy kokea ja elää todeksi oman elämän ja kokemuksien kautta.

Kun ihminen alkaa ymmärtää, että Jumalan ja ihmisen välillä ei ole eroa, hän löytää polun, joka johtaa yhdistymiseen Ykseyden kanssa (Henosis) (kristinuskossa Theosis, sufilaisuudessa Fana). Ihminen joka kävelee tätä polkua etsii todellista todellisuutta, ja vastaa Jumalan tarpeeseen tulla tiedostetuksi. Löytämällä jumalallisen yhteyden ihminen yhdistyy lopulta Jumalan kanssa.

Täydellistynyt ihminen, Al-Insān al-Kāmil, tietoisuuden löydettyä jumalallisen kotinsa, ilmentää myös jumalallisen ja maallisen liittoa. Ibn Arabi kuvaa tällaista ihmistä nimellä Isthmus. Isthmus on taivaan ja maan liittävä siltä, joka tekee todeksi Jumalan tahdon tulla tiedostetuksi. Hänen kauttaan myös muut voivat aistia Jumalan läsnäolon. Ibn Arabin mukaan tällainen ihminen manifestoi sitä henkeä, joka ilmeni Muhammadissa ja Jeesuksessa².

Jumalalliset apuvälineet

Neoplatonismi siis kertoo, että Ykseys on luonut meille kuolevaisille sieluille kaksi apulaista hänen löytämisekseen. Ensiksi hän on antanut meille järjen tai tietoisuuden (Nous). Tietoisuuden avulla ihminen kasvaa lähemmäksi Ykseyttä ymmärtämällä yleiset periaatteet, jonka mukaan maailma toimii. Meille on annettu työkalu luoda uutta, tutkia universumin syvimpiä salaisuuksia, ja ymmärtää itseämme tavalla, joka ylittää villeimmät kuvitelmamme ihmisyyden mahdollisuuksista.

Toiseksi hän on lähettänyt avuksemme Maailman Sielun (Psyche/Anima Mundi). Ihmisen oma sielu, osana Maailman Sielua, antaa meille inspiraatiota ja kohdistaa huomiomme siihen, mikä on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Maailman Sielu myös täyttää meidät voimalla, kun toimintamme on suunnattu oikein ja se on Hengen tavoitteiden mukaista. Sielulla on oma tahtonsa, jonka se ilmaisee enemmän tai vähemmän hienovaraisesti, vaikuttaen ihmisen elämässä myötä- ja vastamäissä.

Mainittakoon, että Maailman Sielu on konseptiltaan hyvin samantapainen monista uskonnoista löytyvän, kaiken läpäisevän voiman, kuten hindulaisuuden brahman, tai taolaisuuden chi kanssa. Jotkut neoplatonismia opiskelleet kristityt ajattelivat, että Psyche vastaa Pyhää Henkeä, eli kolminaisuuden kolmatta persoonaa, aivan kuten Nous vastasi kolminaisuuden toista persoonaa, Logosta, eli Jeesusta. Neoplatonismi tarjosi eräänlaisen muotin tai kehikon, jota monet kristityt filosofit käyttivät uuden uskonnon keskeisten oppien muotoilussa³.

Ykseyden löytämisen hedelmät

Ykseyden löytäminen mahdollistaa ihmisen oman elämän sekä organisaatioiden toiminnan uudelleensuuntaamisen tavalla, jonka ansiosta ihmiset voivat elää parempaa elämää harmoniassa itsensä, toisten ja muun luomakunnan kanssa.

Rakkaus

Fakhr al-Din Iraqi oli persialainen runoilija, jonka tunnetuin teos on Lama’at (لمعات, tai Divine Flashes). Lama’at käsittelee sufilaista metafysiikkaa. Ibn Arabi vaikutti suuresti Iraqin ajatuksiin ja Arabin teos “The Bezels of Wisdom” oli Divine Flashes kirjoituksen innoittaja.

Irawin mukaan saavutettuaan ymmärryksen Yhteydestä ihmisen on mahdollista harjoittaa “henkistä aistillisuutta”. Kun maailma ymmärretään Jumalallisen heijastumana, tavallinen maallinen rakkaus (isqhi majazi) on myös mahdollista nähdä heijastumana jumalallisesta rakkaudesta (ishqi haqqi). Lopulta minkä tahansa rakastaminen tarkoittaa Jumalan rakastamista⁴.

Maallinen rakkaus voidaan nähdä näin tulkittuna kahden ihmisen yhteisenä ponnistuksena, jossa molemmat tukevat toisiaan kohti ymmärrystä Ykseydestä. Lapsien hankkiminen voidaan myös ymmärtää Ykseyden perimmäisenä tavoitteena tulla nähdyksi ja ymmärretyksi mahdollisimman moninaisin tavoin ja mahdollisimman monen elävän olennon toimesta.

Yritystoiminta ja yhteiskunta

Ykseyden ymmärrys yhteiskunnan tasolla tarkoittaa, että länsimaisten sekulaaristen instituutioiden olisi suunnattava toimintaansa pois teknokraattisesta johtamisesta kohti fundamentaalista ymmärrystä, miten yhteiskunnan toimintakulttuurilla parannetaan ihmisten mahdollisuuksia Ykseyden löytämiseksi. Kaiken keskiössä on ihmisen parantuva sosio-ekonominen asema, jossa kasvava materiaalinen hyvinvointi vapauttaa ihmisen resursseja selviytymisestä kohti henkilökohtaista kehitystä. Yksilön henkisen kehityksen myötä yhteiskunta kehittyy inhimillisemmäksi (eli heijastelevat Ykseyden arvoja), ja yksilöt saavat tukea toisistaan elämällä todeksi elämän tarkoitusta.

Yritysten johtamisessa materialistisen, ainoastaan rahaa palvovan, päämäärän rinnalle tulee nostaa strateginen suunnittelu siitä, kuinka tätä materialistista vaurautta parhaiten käytetään tuotteiden/palveluiden tuottamiseksi, jotka maksimoivat ihmisten hyvinvointia. Ihmisten hyvinvoinnin varmistamista ei pitäisi jättää pelkästään yhteiskunnan instituutioiden huoleksi, vaan jokaisen yrityksen tulisi huolehtia siitä, että sen toiminnan vaikutukset olisivat positiivisia sekä työntekijöille että yhteiskunnalle.

Koska työelämä on monille ihmisille merkittävä osa elämää, ei ole yhdentekevää, kuinka töissä käytetty aika palvelee ihmisenä kehittymistä. Työ voi olla epämiellyttävää, työtehtävät demoralisoivia, työkaverit epäystävällisiä ja johtaminen kylmää ja tunteetonta. Tällainen työpaikka ei auta ihmistä kehittymään kohti Ykseyttä, vaan syö hänen energiaansa ja saa hänet voimaan pahoin. Työhyvinvoinnin kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että yrityksen ylin johto heijastelisi toiminnassaan vahvoja moraalisia arvoja. Kun ihminen otetaan johtamisen keskiöön rahan sijaan, työpaikasta voi muodostua parhaimmillaan ihmisen kasvua ja hyvinvointia tukeva ympäristö, jossa he kukoistavat⁵.

Lähteet