Availability cascade ja tietoisuus

Availability cascade -nimellä kutsutaan prosessia, jossa ihmisten saatavilla, tai lähimuistissa, olevat asiat leviävät tehokkaasti ihmispopulaatioissa. Internet-yrittäjä Marc Andreessen on kutsunut termin luonutta tutkimuspaperia tärkeimmäksi jonka hän on lukenut 20 vuoteen. Käsittelen tässä kirjoituksessa tätä paperia, sekä tietoisuuden roolia availability cascade -mekanismissa.

Timur Kuran ja Cass Sunstein kirjoittivat paperin nimeltä “Availability Cascades and Risk Regulation¹” vuonna 1997. Paperissa käsitellään, kuinka ideat ja ajatukset lähtevät leviämään ihmisyhteisöissä muutaman heuristiikan avulla. Kuranin ja Sunsteinin mukaan mekanismissa on kaksi osaa:

• “Availability”, joka on lyhennys termistä availability bias (suom. saavutettavuusharha), kertoo tapahtuman todennäköisyyden olevan sitä suurempi ja sitä kautta merkittävämpi, mitä helpommin se on yksilön mielen saavutettavissa, eli lähimuistissa.
• “Cascade”, jolla tarkoitetaan tapaa jonka avulla ihmiset muodostavat käsityksensä asiasta, josta heillä on rajattu määrä informaatiota, etupäässä tukeutuen muiden näkemykseen (Information Cascade). Se tarkoittaa toisaalta myös tapaa jolla ihmiset omaksuvat toisilta ajatuksia, joista he ajattelevat hyötyvänsä sosiaalisesti² (Reputational Cascade).

Availability cascade (suomennan sen tässä kirjoituksessa saatavuusvyöryksi) on siis prosessi, jossa ihmisten ajatuksissa nykyhetkellä olevan asian merkittävyys tai todennäköisyys voimistuu sen ollessa helposti saatavilla, vaikkapa median välityksellä, jolloin se leviää ihmisväestön keskuuteen, saaden aikaan kollektiivisen reaktion. Internetyrittäjä Marc Andreessen on kirjoittanut paperista hyvän yhteenvedon, johon tämä kirjoitus osin myös pohjautuu.

Tämä prosessi ei sinällään tee eroa sille, onko kyseessä oikeasti tärkeä, huolestumisen arvoinen asia vai ei. Monet tärkeät asiat eivät koskaan leviä ihmisten tietoisuuteen tarpeeksi laajalti, ja toisaalta monet vähemmän tärkeät ideat saavat tuekseen laajan kansanjoukon. Ihmispopulaatioissa vyörynä levinneen idean funktio on olla ns. Schelling point, jolla saavutetaan sosiaalista koheesiota yksilöiden ajatusten ja toiminnan kohdistuessa sanattomasti kohti samaa päämäärää.

Saatavuusvyöryllä leviävät ideat siis hyödyntävät heuristiikkoja, joita ihmiset käyttävät muodostaessaan maailmankuvaansa. Toisten ihmisten näkemyksiin nojaaminen ja niiden adoptoiminen epätäydellisen informaation vallitessa voi olla hyvä asia; kollektiivisesti ihmiset ovat viisaampia ja eritoten tehokkaampia verrattuna tilanteeseen jossa joutuisimme kaikki muodostamaan mielipiteemme vain omin avuin hankitun tiedon perusteella. Toisaalta ideat, joita ihmiset omaksuvat ainoastaan saadakseen sen avulla sosiaalista hyväksyntää, ovat alttiina ryhmäajattelulle, jossa sosiaalinen paine tekee epäoptimaalisesta tai suorastaan vahingollisesta ideasta vallitsevan idean, joka määrää yhteisön toimintaa ja kehittymistä. Cass Sunstein ja Reid Hastie ovat kirjoittaneet tästä ryhmädynamiikasta hyvän artikkelin, “Making Dump Groups Smarter”.

Saatavuusyrittäjät

Kuran ja Sunstein määrittelevät myös toisen tärkeän konseptin, availability entrepreneurs, jonka voisi suomentaa tässä yhteydessä vaikkapa saatavuusyrittäjiksi. Nämä yrittäjät ovat sosiaalisia toimijoita, jotka ymmärtävät saatavuusvyöryn toimintaa, ja sen avulla koettavat hyötyä siitä. He toimivat hallinnossa, mediassa, kansalaisjärjestöissä, yrityksissä tai pienimuotoisesti vaikkapa naapurustossa. Heidän tavoitteenaan on yrittää käynnistää saatavuusvyöry, jolla he pyrkivät levittämään omaa agendaansa. Saavutettavuusyrittäjän tavoitteena on kohdistaa ihmisten huomio tiettyyn asiaan (esimerkiksi ongelma), esittämällä asiat tietyllä tavalla, ja pyrkimällä varmistamaan kyseisen asian merkittävyyden vaikutelmaa vaikkapa kärjistämällä tapaa jolla asia muotoillaan.

Kun asia on saatu nostettua esiin esimerkiksi julkisessa keskustelussa, saatavuusyrittäjien tavoitteenaan on sen jälkeen saada siitä aikaan mahdollisimman paljon keskustelua, nostaen entisestään sen saavutettavuutta ihmisten mielissä.

Saavutettavuusyrittäjiä on runsain mitoin ja kilpailu on kovaa. Siksi kaikki ajatukset eivät triggeröi saatavuusvyöryä. Jotkut kuitenkin onnistuvat, ja tuloksena on trendi, kansanliike, vaalivoitto tai jopa vallankumous.

Esimerkkejä saatavuusyrittäjistä, siitä hyötyjistä ja levittämisen kanavia:

• Media: Pääasiallinen ajatusten ja ideoiden levittäjä. Yrittäjät haluavat kernaasti päästä esille mediaan ja levittämään ajatuksiaan. Andreessen vihjaa kirjoituksessaan ei-niin-hienovaraisesti, että mediat ovat myös itse saatavuusyrittäjiä, levittämällä sekä omien sidosryhmiensä viestejä, että synkronoimalla viestin toisten medioiden kanssa ja näin ollen voimistamalla saatavuusvyöryä.
• Poliitikot: levittävät ajatuksia, jotka ovat jo levinneet saatavuusvyöryn avulla, ja jotka auttavat heitä profiloitumaan kyseisen ajatuksen kannattajana sekä edistäjänä. Poliitikot eivät siis aiheuta saatavuusvyöryä, vaan he hyötyvät siitä.
• Asiantuntijat: tutkijat, ajatuspajat, kommentaattorit ja kansalaisjärjestöt voivat olla saatavuusyrittäjä, tai heidän parhaita kavereitaan. Heidän ajatuksillaan nähdään olevan painoarvoa, koska heidän oletetaan tietävän mistä he puhuvat ja omaavan asiasta enemmän tietoa kuin muut.
• Sosiaalinen media: sosiaalisen median alustoilla on kaksikin tarkoitusta, a) tarjota kanava saatavuusvyöryjen leviämiseen myös yksittäisen ihmisen käynnistämänä, ja toisaalta b) varmistaa, että saatavuusvyöryt, jotka ovat lähteneet liikkeelle muualta kuten mediasta, pysyvät edelleen ihmisten saatavilla ja joista ihmiset jakavat sisältöä. Sosiaalisen median algoritmit on muokattu varmistamaan perinteisen median sisältöjen näkyminen tavalla, joka ylläpitää alkaneita saatavuusvyöryjä. Sosiaalisen median alusta on siis itsekin saatavuusyrittäjä.
• Myös perinteiset yrittäjät, yritystoiminnan ammattilaiset, ovat saatavuusyrittäjiä: heidän tavoitteenaan on luoda myymälleen tuotteelle tai palvelulle vyöry, joka leviää ihmisten keskuudessa ja tekee heistä asiakkaita. Andreessen oivaltavasti kirjoittaa, että yrittäjä joka on hyvä markkinoinnissa on tosiasiassa hyvä luomaan ja levittämään saatavuusvyöryjä, huono markkinoija taas ei ymmärrä niitä.

Yksittäisen ihmisen rooliksi jää olla kohteena loppumattomalle pommitukselle saatavuusvyöryjä, saatavuusyrittäjien toivoessa että a) ihminen muuttuu kohteesta heidän ajatuksensa levittäjäksi ja voimistaa vyöryä, ja b) toisaalta ettei hän esitä liikaa kriittisiä kysymyksiä, miksi juuri tämä ajatus olisi tärkeä.

Tietoisuuden rooli saatavuusvyöryssä

Muuten ansiokas Kuran ja Sunstein paperi jättää vielä käsittelemättä, kuinka tarkalleen ottaen saatavuusvyöryn kohteeksi joutuneet ihmiset muodostavat joukon, joka tietää jakavansa saman ajatuksen? Tieto saatavuusvyöryn levinneisyydestä on tärkeää, sillä vaikka ihmiset yksittäin omaksuisivatkin ajatuksen esim. median välityksellä, kuinka ihmiset voivat tietää, että suurin osa ajatuksen kohdanneista tosiasiassa omaksuu sen, eikä hylkää sitä sopimattomana?

Jos tästä ei ole varmuutta, ajatuksen omaksuneet levittäjät ja ajatuksen mukaan toimivat riskeeraavat joutuvansa todennäköisesti konfliktiin kohdatessaan enemmistön vastarintaa. Vaikka innostuisimme itse asiasta, mistä tiedämme, että ajatukselle on riittävää kannatusta? Vain pieni osa ihmisistä uskaltaa ja pystyy toimimaan ideajohtajina, influenssereina; suuren osa vain peesatessa pientä ajatusjohtajien joukkoa. Ihmisten täytyisi siis jotenkin pystyä tietämään, mitä enemmistö ajattelee asioista, että saatavuusvyöryn mukaan yhdessä toimiminen mahdollistuu.

Toinen kysymys liittyy yksityiskohtiin. Vaikka saatavuusvyöryn kohteeksi joutuva törmää sille altistuessaan esimerkkeihin ja ydinviestiin, kuinka niistä muodostetaan koherentti kokonaisuus, ja kuinka saatavuusvyöryn kohteeksi joutuvat muodostavat konsensuksen siitä, mitä ajatukseen liittyy ja mikä jätetään ulkopuolelle? Miten kokonaisesta joukosta yksittäisiä yksityiskohtia muodostuu se sanaton päämäärä, johon Schelling point ohjaa?

Avain jaetun konsensuksen muodostamiseen on mielestäni kollektiivinen tietoisuus. Tietoisuuden luonne jaettuna, kollektiivisena ilmiönä, mahdollistaa sanattoman ajatusten siirron. Tarkalleen ottaen kyse on ajatusten, ideoiden ja myyttien välittämisestä syvällisemmällä tasolla kuin sanallisesti; saatavuusagentit vain yrittävät kuvailla sanallisesti sitä platonista ideaa, joka muodostaa saatavuusvyöryn ytimessä olevan ajatuksen.

Yksityiskohdista konsensukseen pääseminen mahdollistuu juuri näiden kollektiivisen tietoisuuden välittämien platonisten ideoiden ja myyttien, avulla. Platoniset ideat ja myytit ovat tietoisuuden perusyksikköjä, jotka leviävät kollektiivisen tietoisuuden välityksellä. Tietoisuuden välityksellä leviävä perusyksikkö on sanattoman luonteensa mukaisesti myös tunne. Myytin omaksuvat saavat ydinajatuksen välittämän tunteen (eli onko kyseessä esim. positiivinen vai negatiivinen idea), sekä mitä ydinajatukseen/myyttiin kuuluu ja mitä jää sen ulkopuolelle (ydinajatuksen sisältämät asiat tuntuvat oikeilta, sen ulkopuolelle jäävät huonoilta).

Kollektiivinen tietoisuus on paitsi koordinaatioväline, myös saatavuusvyöryjen leviämiskanava itsessään. Tietoisuuden välityksellä ajatukset leviävät sanattomasti, tunteen muodossa.

Ydinajatusten/myyttien leviämiseen tietoisuuden välityksellä vaikuttaa myös ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden sen hetkinen tila. Tietyt ideat leviävät saatavuusvyörynä helpommin, koska ihmiskunnan jaettu todellisuus on niille tällä hetkellä vastaanottavampi. Hyvätkään ajatukset eivät välttämättä heti lähde leviämään, vaan niiden täytyy odottaa monia vuosia tai vuosikymmeniä, ennenkuin kollektiivisessa tietoisuudessa tapahtuu muutos, joka saa ihmiset niille vastaanottavaiseksi.

Esimerkiksi voi olla, että 2000-luvun alussa, erityisesti länsimaissa levinnyt huoli ympäristön ja maapallon tilasta on levinnyt juuri nyt sen takia niin helposti, että tietoisuutemme tila on vastaanottavampi ajatuksille luonnon ja eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen. Empatiakykymme on todennäköisesti lisääntynyt tietoisuuden muuttuessa 1900-luvun jälkeen.

Tulevaisuuden maailma

Andreessen kirjoittaa, etteivät saatavuusvyöryt ole tosiasiassa uusi ilmiö; kaikki poliittiset liikkeet ja ideologiat ovat ennenkaikkea onnistuneita ajatuksia, jotka ovat lähteneet leviämään saatavuusvyörynä. Andreessen myös spekuloi, että erityisesti internet on voimistanut saatavuusvyöryjen määrää ja kokoa; lokaali ja globaali skaala on kaventunut, ja nykyään missä päin tahansa maailmaa alkava vyöry voi nopeasti levitä koko maailmaan, ilman perinteisiä portinvartijoita jotka vanhassa maailmassa pystyivät säätelemään saatavuusvyöryjä. Saatavuusvyöryjen määrä ja intensiteetti myös kasvaa tulevina vuosina, kun suurempi määrä saatavuusyrittäjiä tulee tietoiseksi tästä mekanismista ja apuvälineistä sen käyttämiseen.

Tulevaisuuden maailma onkin enenevissä määrin oikea ideoiden ja ajatusten sekamelska, kun ihmisiä pommitetaan kaikin tavoin, kaikista kanavista tulevalla hellittämättömällä määrällä viestejä. Maailma muuttuu myös yhä ennustamattomampaan suuntaan, kun valtava määrä saatavuusvyöryjä leviää läpi populaatioiden. Osa näistä saatavuusvyöryistä myös vaikuttaa toistensa kanssa, osan luoden vastakkainasetteluita, ja toisten yhdistyessä yhdeksi, voimakkaammaksi saatavuusvyöryksi.

Kansikuvan on ottanut Jeff Pioquinto. Kuva on saatavilla Flickr-palvelussa CC By 2.0 -lisenssillä³.

Lähteet