Kuinka aivomme toimivat?

Aivojen toiminnan yksi aspekti on niissä muodostuva kognitio ja sen eriasteiset tasot. Aivojen toimintaa voidaan tarkastella erottamalla kognition eri tasot ja yrittämällä hahmottaa, mitkä aivojen osat ovat vastuussa kustakin tasosta.

Tässä kirjoituksessa kognition spektri jaetaan kolmeen erilaiseen kognition, tietoisuuden tai ajattelun tasoon. Nämä kolme tasoa voidaan nähdä myös jossain määrin kerroksellisesti, eli korkeamman tason kerroksen kyky käsitellä informaatiota rakentuu alemman tason päälle, käsitellen alemmalla tasolla tehtävää kognitiota ja täydentämällä sitä.

Kerrokset alkavat matalan tason kognitiosta, joka on liitoksissa alitajuisiin reaktioihin, ja päättyy täyden tietoisuuden tasoon, joka on vastuussa korkeimman tason funktioista, kuten kyvystä ymmärtää ja hahmottaa itseämme sekä suhdettamme ympäristöömme. Korkeimman tason kognitio yleisesti ottaen on liitetty siihen kokemukseen/funktioon, jota kutsutaan sieluksi.

Kognition eri tasot

Aivot käsittelevät tietoa siis kolmella eri kognition tai tietoisuuden tasolla. Nämä on kuvattu ylläolevassa kuvassa 1.

1. Tiedostamaton prosessointi, tai Järjestelmä I. Tällä kognitiivisella tasolla aivot toimivat kuten tietokoneohjelma, tai täsmällisemmin funktio: ne käsittelevät sisääntulevia ärsykkeitä/havaintoja/konsepteja, ja antavat niiden pohjalta nopean vastauksen, miten siihen pitäisi reagoida. Daniel Kahnemanin kirjassa “Ajattelu, nopeasti ja hitaasti” (kamala suomennos alkuperäiselle kirjannimelle “Thinking, fast and Slow”!) tämä on kuvattu ykköstyypin järjestelmäksi. Ykköstyypin järjestelmä toimii nopeasti, automaattisesti, tunneperäisesti ja tiedostamattomasti, eli se on suunniteltu antamaan nopeita vasteita. Koneoppimis- tai tekoälyjärjestelmiä rakennettaessa niitä mallinnetaan usein neuroverkkojen avulla. Kuvittelen, että samanlaisia neuroverkkoja löytyy myös aivoista ykköstyypin järjestelmästä. Aivoihin neuroverkkoja syntyy, kun niitä opetetaan aikojen kuluessa toistuvilla ärsykkeillä, tai ne voivat olla jopa perimän mukana saatavia, eli ne löytyvät valmiina vauvasta lähtien. Niille luonteenomaista on, että ne antavat aina samanlaisella ärsykkeellä samanlaisen vastineen.

2. Tiedollinen prosessointi, tai Järjestelmä II. Tämä kognitiivinen taso on vastuussa tiedollisella tasolla tapahtuvista päätöksistä, suunnittelusta ja Järjestelmä I:ltä tulevien vastausten muokkaamisesta. Järjestelmä II moderoi ykköstyypin järjestelmän tiedostamattomia vasteita. Moderointi on tarpeen mm. sosiaalisessa kanssakäymisessä ja riskien analysoinnissa. Tämä järjestelmä ei kuitenkaan tarvitse välttämättä syötettä ykköstyypin järjestelmältä, vaan se voi muodostaa päätöksiä ja konsepteja omin päin, perustuen muistiin ja logiikkaan. Kakkostyypin järjestelmän tunnusmerkkejä ovat hitaus, loogisuus, harkitsevaisuus ja tietoisuus. Sijoitan tämän järjestelmän fyysisesti aivojen etulohkoon, joka tutkimuksissa on ajateltu olevan vastuussa juuri tämäntyyppisestä kognitiosta.

3. Tietoisuuden keskus. Tämä kognition taso on mielenkiintoisin, koska se on tietoisuus tai on vastuussa sen kokemuksesta. Tietoisuus on filosofiassa ja aivotutkimuksessa osoittautunut hankalaksi pulmaksi sekä konseptuaalisesti että fyysisesti. Tässä mallissa tietoisuus sijoitetaan käpyrauhaseen, joka on pieni, kävynmuotoinen rauhanen melkein tarkalleen keskellä aivoja. Käpyrauhasen on historian saatossa usein ajateltu olevan vastuussa juuri ihmisen hengellisestä kyvystä tai sielusta.¹

Käpyrauhanen tietoisuuden kotina

Rene Descartesin mukaan käpyrauhanen on paikka, “jossa ihmisen sielu sijaitsee, ja jossa kaikki ajatukset syntyvät.”¹ Ajatus “kolmannesta silmästä” sisältyy hindujen käsitykseen Ajna Chakrasta, joka sijoitetaan aivoihin, suoraan kulmakarvojen väliin. Tämä on sattumoisin tarkalleen paikka, jossa myös käpyrauhanen sijaitsee. Hindujen perinteessä ajna chakraa voi treenata mm. meditaation ja joogan avulla. Ei myöskään ole sattumaa, että sillä on silmään viittaava nimi; kun se aukeaa, ihminen “näkee” sen avulla paremmin Brahman, joka on universumissa kaiken perimmäinen syy/todellisuus. Hindut tahtovat siis sanoa, että meditaation/joogan avulla tietoisuutta voidaan harjoittaa, ja saada sen avulla “kolmas silmä” avautumaan ja näkemään perimmäinen todellisuus/luonne.

Käpyrauhanen on siitä mielenkiintoinen osa aivoja, että se on ns. veri-aivoesteen ulkopuolella. Tämä tarkoittaa, että muuta osaa aivoista (ja selkäydinnesteestä) suojaa este, joka toimii eristeenä aivojen ja verenkierron välillä. Verestä pääsee näin aivoihin vain joitain tärkeitä ravintoaineita, kuten happea, hiilidoksidia ja hormoneja, ja taudinaiheuttajat pysyvät ulkopuolella. Koska käpyrauhasen läpi veri pääsee virtaamaan vapaasti, veren mukana kulkeutuvat kemikaalit pääsevät vapaasti vaikuttamaan sen toimintaan.

Tämä käpyrauhasen uniikki sijainti aivojen ja verenkierron yhtymäkohdassa selittäisi myös osaltaan, miksi erilaiset päihteet, psykedeelit ja myös jotkut melko arkipäiväiset ravintoaineet vaikuttavat niin voimakkaasti tietoisuuteen. Koska ne kulkeutuvat veren mukana käpyrauhaseen, joka taas on vastuussa tietoisuuden kokemuksesta, ne pääsevät suoraan muokkaamaan tietoisuutta. Evoluutio olisi siis tarkoittanut käpyrauhasen “siivilöimään” verestä erilaisia kemikaaleja, jotta eläimet ja ihmiset voisivat muokata niiden avulla tietoisuuttaan tarpeen mukaan.

Tietoisuuden kenttä

Tässä aivojen mallissa käpyrauhanen on yhteydessä paitsi alempiin kahteen kognitiotasoon, myös ainoa osa, joka on yhteydessä ulkopuolelle aivoja. Hindujen mukaan Ajna on “silta, joka mahdollistaa kommunikoinnin mielen välityksellä ihmisten kesken”², eli tietoisuuden välityksellä kommunikoinnin. Jos tietoisuus onkin jotain, joka on paitsi meissä itsessämme myös ulkopuolellamme, kyseessä olisi panpsykismin kuvailema tietoisuus. Panpsykismin idea on, että tietoisuus on maailman perustavanlaatuinen voima ja olennainen osa jokaista olentoa. Tietoisuus on siis jonkinlainen voima, tai kenttä, joka läpäisee kaiken maailmassa. Panpsykismi oli vielä 1800-luvulla mielen teorian perusoletus, mutta joutui 1900-luvulla pois muodista, kun länsimaisen filosofian ja tieteen perustaa rakennettiin materialismin ja eksistentialismin pohjalta.

Jos tietoisuus ajatellaan jonkinlaisena kenttänä (fysikaalisessa mielessä), käpyrauhanen voidaan tällöin nähdä jonkinlaisena antennina joka on yhteydessä tuohon kenttään. Antenni kun on, se mahdollistaa sekä vastaanottamisen, että myös lähettämisen. Vastaanotamme siis tietoisuuden kentän välityksellä viestejä, jotka aivomme tulkitsevat ja joiden pohjalta jäsennämme maailmaamme. Joskus nämä viestit tulevat toisilta ihmisiltä tai elollisilta olennoilta, joskus ne ovat ikäänkuin kuvauksia tai välähdyksenomaisia oivalluksia, jotka kertovat jotain olennaista maailmasta.

Tietoisuuden kova ongelma

Tietoisuuden luonne meistä ulkopuolisena kenttänä, tai universaalina tietoisuutena, ratkaisee myös David Chalmersin esittelemän “tietoisuuden kovan ongelman” sillä, että tietoisuuden todetaan olevan jotain, joka tulee meille ulkopuolelta.³ Eli aivojemme sensoritoiminta ei siis synnytä minuuden kokemusta tai tietoisuutta oman sensoritoiminnan subjektiivisuudesta, vaan sen saa aikaan meistä ulkopuolinen tietoisuus, johon olemme jollain tavalla yhteydessä.

Vaikka tietoisuuden kova ongelma tällä ratkeaisikin, filosofeille ja aivotutkijoille jää tässä(kin) skenaariossa kosolti tutkittavaa, mm. kuinka yhteytemme universaaliin tietoisuuteen oikein toimii, mikä sen fysikaalinen vaikutusmekanismi on ja kuinka yhteys siihen tarkalleen ottaen muokkaa aivojemme toimintaa. Panpsykismi ei vaadi kovan tieteen tekijöiltä käsien nostamista ilmaan, pikemminkin päinvastoin, sillä se avaa uusia näkökulmia ja todennäköisesti välittömästi nostaa uusia kysymyksiä yhteiskunnan mitassakin laajaan keskusteluun, alkaen jo uskontojen perustasta, maailman perusluonteesta ja osittain tieteen kysymyksenasettelusta.

Tietoisuus tietoisuudesta näyttää meille totuuden

Tämä kolmas kognition taso, täysi tietoisuus, on pohjimmiltaan se työkalu, jolla ihmisen on mahdollista saada selville perimmäisiä totuuksia maailmasta. Kun kaksi alempaa kognition/tietoisuuden tasoa koskevat vain meitä itseämme, tämä kolmas taso yhdistää oman perspektiivimme siihen tietoisuuteen, joka on ulkopuolellamme. Saavuttaessamme tietoisuuden tästä tietoisuuden tasosta, tai kun “kolmas silmämme” avautuu täysin, mahdollistaa se tällöin meille kahden alemman tason päättelyiden ja vajavaisuuksien havainnoinnin.

Vain tulemalla tietoiseksi tietoisuuden perimmäisestä olemuksesta voimme todella alkaa jäsentämään itseämme suhteessa maailmaan. Ennenkuin olemme tietoisia tästä todellisuduesta, hapuilemme lähes kirjaimellisesti pimeässä, eikä meillä ole realistisia mahdollisuuksia rakentaa sellaista maailmaa, joka perustuu jollekin muulle kuin sen hahmottamiselle subjektiivisesta perspektiivistä. On olemassa keino nähdä maailmaa, joka on objektiivinen, ja jonka kaikki voivat jakaa, jos vain pääsemme tuosta kyvystä selville.

Kirjoitin aiemmassa kirjoituksessa “Mitä on todellisuus?”, kuinka (subjektiivinen) todellisuus ei tosiasiallisesti ole kovinkaan tarkasti määritelty. Koemme aistiemme välittämän todellisuuden kaikki enemmän tai vähemmän eri tavalla, johtuen monista eri syistä, mm. fysiikasta ja evoluution muokkaamista aivoistamme. Ainoastaan käyttämällä “kolmatta silmäämme”, pääsemme havaitsemaan maailmaa ilman subjektiivista filtteriä. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että tiedostamme tiedostamattomuutemme, ja alamme käyttää meille suotua mahdollisuutta tutkia maailmaa sen perimmäisen luonteen paljastavalla tasolla.

Ilman, että käytämme tätä yhteistä näkökykyämme, meillä ei myöskään ole toivoa rakentaa yhteiskuntaa sellaisten periaatteiden pohjalta, jotka voisimme kaikki tuntea omaksemme. Yhteiskunnalliset ristiriidat kumpuavat pohjimmiltaan siitä, että näemme kaikki todellisuuden hieman eri tavalla, eikä meillä ole todellisia mahdollisuuksia sovittaa politiikkaamme yhteensopivaksi ilman, että tiedostamme oman kognitiomme vajavaisuuden. Meillä kaikilla on siihen työkalut valmiina, vain käyttöohjeet ja tieto sen olemassaolosta on ollut historian saatossa ajoittain enemmän tai vähemmän hukassa.

Mitä renessanssinero Michelangelo tiesi aivoista ja tietoisuudesta?

Michelangelon teos “Aatamin luominen” Sikstuksen kappelin katossa on yksi taidehistorian kuuluisimpia töitä (kuva 3). Myöhempien aikojen tutkijat ovat huomanneet, että maalauksessa Jumalan ympärille levittäytyvä viitta on itseasiassa anatomisesti korrekti kuvaus läpileikatuista aivoista⁴. Yhdennäköisyys ei ole sattumaa: Michelangelo oli Da Vincin tavoin tutkinut ihmisen anatomiaa ruumiiden avulla, ja oli näin ollen kykenevä tekemään aivoista anatomisesti tarkan kuvauksen.

Jos annamme itsellemme tilaisuuden pohtia, mitä Michelangelo tahtoi tällä hypoteettisella kätketyllä viestillä sanoa, pääsemme kiinni herkullisiin pohdintoihin, mitä renessanssin ajan nerot itseasiassa tiesivät ihmisestä, jumalasta ja aivojen toiminnasta.

Luukkaan evankeliumissa Jeesus sanoo kuuluisasti “Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”. Nag Hammadista löydetty Tuomaksen evankeliumi sanoo asian vielä suoraviivaisemmin: “Valtakunta on teidän sisällänne ja ulkopuolellanne.”⁵ Michelangelo yritti siis ehkä maalauksellaan tuoda tämän viestin kirkkokansan alitajuntaan vihjaamalla, että Jumala tai Jumalan valtakunta asustaa aivoissamme. Tietoisuus on panpsykismin mukaan sisällämme ja ulkopuolellamme, eli ehkäpä Michelangelo vihjasi Jumalan tarkoittavan tietoisuutta, ja yhteyttämme siihen aivojen välityksellä. Maalaus olisi siis herkullinen vihjaus jumalallisuuden todellisesta luonteesta, ja vieläpä yhdessä aivan Katolisen uskonnon pyhimmistä paikoista.

“Juan Mascaró, a professor at the University of Barcelona and a translator of the Upanishads, states that the Upanishads represents for the Hindu approximately what the New Testament represents for the Christian, and that the message of the Upanishads can be summarized in the words, “the kingdom of God is within you”.” https://en.wikipedia.org/wiki/Upanishads

Lähteet