Mindfulnessia materian keskellä

Henkisyyden instituutioiden jäseniltä, kuten munkit, usein vaaditaan materian taakseen jättämistä ja maallisen omaisuuden antamista pois. Omaisuuden ja materian ajatellaan olevan este henkisyyden harjoittamiselle. Onko siis tavan tallaajan mahdollista yhteensovittaa eläminen kulutusyhteiskunnassa ja toisaalta henkiset harjoitteet ilman, että materiasta ja omistamisesta koituu niille hankaluuksia?

Materia ympärillämme on jotain, jonka kuluttajina olemme itse hankkineet. Olemme uhranneet sen saavuttamiseksi aikaa ja vaivaa. Myös omaisuutemme, riippumatta siitä kuinka se on meille päätynyt, on jotain tiukasti meille kuuluvaa, ja jonka puolustamiseksi olemme itse valmiita tekemään melkein mitä tahansa. Koko yhteiskuntamme on itseasiassa järjestäytynyt omaisuuden suojan toteuttamiseksi. Toisen oman ottaminen on varkautta, ja siitä yhteiskunnan instituutiot syyllistä rankaisevat.

Omistamisen turmiollinen vaikutus tietoisuuteen

Miksi sitten materian ja omaisuuden haalimisen ajatellaan olevan haitaksi hengellisellä polulla kulkeville? Materian ja muun omaisuuden omistamiseen liittyy eräs tietoisuuden aspekti, jota käytämme usein ilman sen enempää sitä ajattelematta. Kohdistamme omaisuuteemme huomiotamme sitä varten, että olisimme selvillä sen luonteesta, määrästä, sijainnista ja kunnosta. Pyrimme myös pitämään huolta, että omaisuutemme säilyy jatkossakin kunnossa ja sitä on hoidettu asianmukaisesti.

Huomiomme askaroi siis omaisuutemme kimpussa, tahallisesti ja tahattomasti. Samalla päästämme myös mielemme valloilleen, ja alamme ajatella erilaisia tulevaisuuden skenaarioita, jotka voisivat uhata omaisuuttamme. Ajattelemme luonnon voimia, eläimiä, ihmisiä ja tapahtumia, jotka saattavat aiheuttaa omaisuutemme arvon alenemista. Aikaa myöten omaisuuteemme kohdistamamme huomio kasvaa huoleksi, ja huoli alkaa kasautua. Huoleksi kasvanut huomio alkaa elää omaa elämäänsä, jolloin meistä tulee huolen ja huolehtimisen vankeja. Alamme ajatella, että koska olen nähnyt tämän omaisuuden kasaamiseen ja huolenpitoon näin paljon vaivaa, olen valmis tekemään lähes mitä tahansa, etten joutuisi siitä luopumaan. Jos huolehtiminen saa tarpeeksi suuret mittasuhteet, omaisuutemme hallussapidosta voi tulla meille itseisarvo, jonka arvo meille on suurempi kuin vaikkapa ihmissuhteemme tai oma hyvinvointimme. Meistä on tällöin tullut huolehtimisen vankeja, jonka kohdistamme omaan omaisuuteemme.

Luultavasti juuri tämän vaaran takia henkisten instituutioiden johtajat ovat katsoneet, että jäsenistön on parempi olla kasaamatta ympärilleen materiaa tai omaisuutta, joka saattaisi johdattaa heidän tietoisuutensa askaroimaan toisarvoisten asioiden parissa.

Mindfulnessia materialismin keskellä

Jos materian ja omaisuuden karikot ovat näin selkeästi nähtävissä, olisiko meidän kulutusyhteiskunnan jäseninä parempi pyrkiä elämään yhtä vähällä materialla ja omaisuudella kuin munkit? Olisiko parempi myydä kaikki omistamamme, että välttyisimme omaisuudesta huolehtimisen turmiolta?

Mindfulnessin avulla materiaan ja omaisuuteen on mahdollista kehittää suhde, joka auttaa meitä olemaan tietoisia näistä ongelmista. Esimerkiksi käyttötavaroita hankkiessamme voimme panostaa laatuun, ja ostaa tavaroita, joiden suunnittelusta huokuu valmistajan tietoinen pyrkimys tehdä niin hyvä tuote kuin suinkin mahdollista (tietyllä kustannustasolla). Kun osaamme kiinnittää huomiota (ts. olla mindful) tuotteen suunnittelussa nähtyyn vaivaan ja suunnittelijan kädenjälkeen, tulemme tietoisemmaksi siitä magiasta, joka tekee tuotteesta niin hienon ja joka antaa sille “sielun”.

Hankin hiljattain tunnetun suomalaisen käyttötarvikevalmistajan kattilan. Ruokaa laittaessani minua ilahduttaa sen kahvojen muotoilu ja niissä käytettävän muovin miellyttävä tuntuma kädessä. Kansi on tehty lasista, jolloin näen helposti kattilan sisälle. Kannen reunat on päällystetty kumilla, jolloin kansi sulkee kattilan tiiviisti, ja eliminoi kattilan kolinan sitä siirrettäessä. Kattilan suunnittelussa on selkeästi keskitytty ruoanlaittajaa ilahduttaviin asioihin.

Toinen helposti ymmärrettävä esimerkki tuotekategoriasta, johon on käytetty valtavasti energiaa ja vaivaa sen käyttökokemuksen hiomiseksi huippuunsa, ovat matkapuhelimet. Jokainen aspekti nykyaikaisessa matkapuhelimessa alkaen materiaalivalinnoista ja sen käsituntumasta käyttöjärjestelmän ja ohjelmistojen käytön sujuvuuteen on viimeiseen asti mietitty niin, että niiden käyttö tuottaisi meille hyvänolon tunteita ja dopamiinia. Valmistajat siis tahtovat, että käytämme matkapuhelimien kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista.

Esimerkkejä huippuunsa hioituista käyttökokemuksista on vaikka kuinka paljon, vaatteista, urheiluvälineistä, autoista yms. jne. Mindfulnessia soveltamalla voimme ymmärtää, että voimme elää materian kanssa sovussa olemalla tietoisia tavaroiden pienistä yksityiskohdista, niiden suunnitteluun käytetystä vaivasta ja suunnittelijoiden tietoisesta pyrkimyksestä herättää meissä tuntemuksia niitä käyttäessämme. Lyhyesti, voimme arvostaa esineiden kauneutta ja käytettävyyttä, ja tulemme samalla tietoisiksi niiden meissä herättämistä tuntemuksista.

Olisitko valmis luopumaan omaisuudestasi?

Entäpä sitten omaisuus? Sen äärellä on vaikeampi hiljentyä ja keskittyä sen laatuominaisuuksiin, ellei kyseessä ole jotain konkreettista, kuten hieno talo tai vaikkapa metsä. Että voisimme välttää omistamisen “kirouksen”, meidän ei tule rakastua omistuksiimme. Kysy siis omistajana itseltäsi, mitä tekisit ja mitä tuntisit, jos omistuksesi otettaisiin sinulta huomenna pois? Voisitko jatkaa elämääsi ilman suurempia tunnekuohuja? Täyttäisikö mielesi koston ja oikeudenhakemisen sijaan luopumisen haikeus ja hyväksyminen?

Tämä ei ehkä ole kaikille mahdollista kaiken omaisuuden osalta, mutta se on ainakin hyvä pitää mielessä omaisuutta haaliessa ja hoitaessa. Maallisen materian ja omaisuuden merkitys tietoisuuden polulla matkatessamme on lopulta hyvin vähäisen ja nollan välimaastossa. Paljon tärkeämpiä asioita ovat henkinen tasapainomme, ihmissuhteemme, läheisemme ja perheemme, sekä terveytemme. Kaikkien näiden tulisi olla alisteisia omaisuuttamme kohtaan tuntemallemme huolelle.

Omistamisessa ja omaisuudessa ei ole sinällään meille haittaa, JOS vain osaamme olla rakastumatta ja kiintymättä omaisuuteemme. Helpommin sanottu kuin tehty, ja ymmärrän täysin munkeilta vaadittavat uhraukset.

Lähteet

1. Kuvituskuva “Banksy: Shop Till You Drop”, ottanut QuentinUK. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Shop_Until_You_Drop_by_Banksy.JPG. Lisensoitu CC-BY-SA 3.0.