Onko tietoisuuden tasossa eroja eri maiden välillä?

Tietoisuuden määrää tai tasoa on haastavaa mitata yksilöissä tai ihmisryhmissä sen tarkan määritelmän puuttuessa. Jos voisimme mitata tietoisuutta vaikkapa kansakunnittain, voisimme tutkia sosiologian/psykologian menetelmin, mitkä tekijät yhdistävät korkealla tietoisuuden tasolla olevia kansoja ja minkälaiset yhteiskunnat ja sosiaaliset järjestelmät edistävät tietoisuuden kehitystä. Sopisiko empatia tietoisuuden tason sijaismittariksi?

Empatia tietoisuuden tason sijaismittarina

Korkea tietoisuuden taso on läheisesti sidoksissa korkeaan empatiakykyyn ja myötäelämisen taitoon, kts. kirjan luku Kultainen sääntö. Empatian tasoa voimme yrittää arvioida esimerkiksi mittaamalla, kuinka usein ajattelemme läheisiämme ja pidämme heihin yhteyttä. Tällainen tutkimus on tehty vuonna 2016, jossa pyrittiin arvioimaan empatian määrää haastattelemalla 104365 ihmistä 63 eri maasta. Kärkikymmenikön tutkimuksessa muodostivat Equador, Saudi Arabia, Peru, Tanska, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Korea, Yhdysvallat, Taiwan, Costa Rica ja Kuwait. Ainakaan kirjoittajalle ei tullut yllätyksenä, että Suomi sijoittui tässä tutkimuksessa häntäpäähän: Suomen empatiatason arvioitiin olevan matala.

Tutkimus pyrki selvittämään empatian tasoa ottamalla huomioon persoonallisuutta määrittäviä ominaisuuksia, kuten mm. ystävällisyyttä, yhteistyöhalukkuutta, sosiaalisuuden tasoa, itsetuntoa ja hyvinvoinnin tuntemuksia. Osallistujia pyydettiin myös vastaamaan kysymyksiin, kuten “Tunnen usein huolta minua vähemmän onnekkaita kohtaan” ja “Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen itseeni”. Osallistujilta kysyttiin myös, kuinka onnellisia vastaajat tunsivat olevansa elämäänsä, kuinka usein he lahjoittivat rahaa hyväntekeväisyyteen ja kuinka paljon he osallistuivat vapaaehtoistyöhön.

Äkkiseltään suomalaisia stereotypioita miettimällä voisi kuvitella, että saatamme saada keskimäärin melko huonoja pisteitä persoonallisuustesteissä, joissa mitataan yhteistyöhalua, sosiaalisuutta ja itsetuntoa. Toisaalta suomalaiset tuntevat itsensä keskimäärin hyvin onnellisiksi, jopa niin että olemme rankattu maailman onnellisimmaksi kansaksi vuonna 2018. Suomalaisten onnellisuuden tuntemukset ilmeisesti tulevat etupäässä henkilökohtaisen hyvinvoinnin tuntemuksista, eikä niinkään sosiaalisten suhteiden palkitsevuudesta.

Empaattisten kansakuntien ominaispiirteet

Kaikenkaikkiaan kansakunnat, joiden kulttuurin kuvaillaan olevan kollektiivisia, eli joissa ihmiset muodostivat läheisiä ja toisistaan riippuvaisia sosiaalisia ryhmiä, sijoittuivat empatiatutkimuksessa korkealle. Jos ajatellaan Suomen historiaa, kollektiivisuudessa olemme luultavasti menneet huonompaan suuntaan kaupungistumisen myötä. On sinänsä paradoksaalista, että erittäin lähekkäin asuvat ihmiset tuntevat itsensä etäisiksi toisistaan, eivätkä muodosta enää samanlaisia yhteisöjä kuin vanhassa agraarivaltaisessa yhteiskunnassa, mutta näin kaupungistumiseen liittyvät sosiaalidynaamiset vaikutukset tuntuvat toimivan kaikkialla maailmassa. Kollektiivisuutemme on siis mennyt huonompaan suuntaan viime vuosisadan loppupuoliskolta lähtien.

Ehdotuksia empatian kehittämiseen

Tietoisuuden tasoa ajatellen empatia ja läheiset sosiaaliset suhteet ovat hyvinkin järkeenkäypä mittari, koska sosiaalisten suhteiden muodostaminen ja ylläpito luonnollisesti vaativat empatiakykyä ja kykyä huolehtia myös muiden hyvinvoinnista. Voisimme Suomessa esimerkiksi yrittää tukea samanlaisten sosiaalisten verkostojen syntymistä, jotka maatalousyhteiskunnassa syntyivät kylien asukkaiden välille luonnostaan. Ehkäpä jonkinlainen Urbaani Kylä -ajattelu voisi auttaa tässä kehityksessä. Voisimme kampanjoida kaupungeissa kaupunginosayhdistysten muodostamisen ja kehittämisen puolesta, sekä antaa niille jotain muodollista vastuuta niin, että toiminta organisoituisi ja kehittyisi sen ympärille.

Toinen vinkki tutkimuksesta saadaan lasten kasvatukseen liittyen. Tutkimuksen mukaan Itä-Aasiassa vanhemmat opettavat lapsiaan pelkäämään yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä, kun taas länsimaissa vanhemmat opettavat lapsilleen itsenäisyyden ja muista erottautumisen hyötyjä. Kasvatamme siis ehkä huomaamattamme lapsiamme olemaan muista riippumattomia, jonka seurauksena emme enää aikuisenakaan tiedosta sosiaalisten suhteiden tärkeyttä. Riippuvuus muista ihmisistä voi siis olla hyväksikin, jos sen myötä kehitämme keskinäisen avunannon sosiaalisia verkostoja.

Lähteet

1. Chopik, William J., O’Brien, Ed, Konrath, Sara H.: Differences in Empathic Concern and Perspective Taking Across 63 Countries. 2016. https://www.researchgate.net/publication/309161686_Differences_in_Empathic_Concern_and_Perspective_Taking_Across_63_Countries
2. Kuvituskuva “Thailand lantern festival of light”, ottanut Guy Tetreault. https://www.flickr.com/photos/guytetreault/22037419965/.