Tietoisuuden Arvoitus - Osa V
Osa V: Mistä tulemme ja mikä on tehnyt meistä meidät
Tietoisuuden kasvaessa havainnointikyky ja tietoisuus maailmasta kasvaa. Yhtä tärkeää on havainnointikykymme harjoittaminen omasta itsestämme. Että voisimme ymmärtää maailmaa, meidän on tärkeää tietää itsemme kokonaan. Tietoisuuden polulla kulkijan on tärkeää pystyä vastaamaan kolmeen kysymykseen: Kuka minä olen? Mistä minä tulen? Mihin olen matkalla?
Lapsuuden taika
Lapsena olemme luonnostamme leikkisiä. Maailma näyttäytyy silloin suurena seikkailuna ja meillä on kyky kokea ihmetyksen tunnetta uusien asioiden äärellä. Jossain vaiheessa aikuistumista huomaamme, kuinka tämä kyky vaikuttua maailman mysteerien äärellä vaimenee ja useimmilta kokonaan katoaa iän myötä. Onko tässä kyseessä luonnollinen “aikuistumisen” prosessi, jossa mielemme tietää tarpeeksi, kuinka maailma makaa, eikä mikään uusi enää olennaisesti voi muuttaa käsitystämme maailmasta? Vai onko kyseessä jonkinlainen mielen paikoilleen jämähtäminen tai kangistuminen? Olisiko mahdollista saada lapsuuden taika takaisin myös aikuisena? Vastaus on, että kyllä, se on mahdollista. Lapsuuden taika on tietoisuuden kokemisen mysteeri, jonka aikuinen voi kokea siinä missä lapsikin. Itseasiassa aikuinen ei sitä ole koskaan menettänyt, hän on vain hieman “jumissa”.
Lapsi-teema toistuu myös monissa populaarikulttuurin teoksissa. Esimerkiksi Nightwish-yhtyeen sanoituksissa lapsi on keskeisessä osassa. Bless the Child -kappaleessa sanotaan: “The Child bless thee & keep thee forever”. Nightwish-yhtyeen keulahahmo Tuomas Holopainen on ammentanut bändin yhtyeen sanoituksiin runsaasti materiaalia eskapismista ja lapsuudesta. Lapsi-teeman toistuminen hänen taiteessaan voi viitata juuri aiemmin kuvattuun lapsuuden taikaan, jolloin olemme vielä avoimia maailmalle ja tietoisia tavalla, johon harva aikuinen enää pystyy. Bless the Child -kappaleessa kertoja toivottaa kuulijalle “lapsen siunausta”. Lapsi on todennäköisesti vertauskuva tietoisuuden kokemiselle.
Hämmentävä nuoruus
Monilla aikuisilla nuoruus on jäänyt jonnekin hämärän peittoon. Ehkäpä nuoruutemme ei ollut kovinkaan onnellinen, olimme valtaosan hämmentyneitä, eksyksissä tai saimme kokea vääryyttä toisten taholta. On luonnollista pyrkiä unohtamaan vaikeat ajat, ja keskittyä nykyhetkeen. Kun muistelemme nuoruuttamme, menneisyyden “haamut” voivat nousta esiin kummittelemaan. Tämä voi olla pelottavaa ja ahdistavaa, eikä menneisyyttä siksi usein haluta kohdata.
Meditaatio tarjoaa menneisyytemme käsittelyyn työkalun, jonka avulla voimme tarkkailla esiin nousevia ikäviä tuntemuksia, ilman että ne kuitenkaan hallitsevat täysin ajatteluamme. Muistojen herättämien tuntemusten tarkkailu auttaa meitä ymmärtämään paremmin, kuinka ne tapahtumat muokkasivat meitä ja tekivät meistä sen, mitä olemme nyt. Ymmärryksemme itsestämme ja kanssaihmisistämme kasvaa, kun osaamme käsitellä menneisyyttämme järjestelmällisesti.
Omat juuremme
On myös tärkeää tietää jotakin omista lähisukulaisista ja esivanhemmistamme, sekä valinnoista, joita he tekivät. Tutkimusten mukaan vanhempiemme ja isovanhempiemme elämänkokemukset muokkaavat suoraan jälkipolville siirtyviä geenejä. Voimme siis sanoa, että kannamme konkreettisesti menneiden sukupolvien historiaa mukanamme. Menneiden sukupolvien ilot ja surut siirtyvät jälkipolville epigenetiikaksi kutsutun prosessin kautta, vaikuttaen omaan kykyymme ja taipumuksiimme kokea onnen tai pettymyksen hetkiä. Ne voivat myös ohjata käyttäytymistämme, luonteenpiirteidemme kehitystä ja valintojamme. Olemme siis sen velkaa itsellemme, että tutkiskelemme sukumme historiaa, ja yritämme saada selville, kuinka heidän elämänkohtalonsa muokkaavat omaamme edelleen tänä päivänä.