Tietoisuuden Arvoitus - Osa III
Osa III: Ympäristö ja luontosuhde
Omien havaintojeni perusteella suomalaisten ennestäänkin läheinen luontosuhteemme on viime vuosina entisestään voimistunut ja arvostamme maamme kauniin luonnon omalaatuisia erityispiirteitä enemmän kuin koskaan. Haluamme luonnon läheisyyteen sen virkistävän ja terveyttä monin eri tavoin edistävän vaikutuksen vuoksi. Kuinka luonnon vaikutus tarkalleen ottaen toimii, on ollut viime vuosina kiivaan tutkimuksen kohde. Tieteen avulla on tunnistettu, kuinka puiden ja kasvien erittämät tuoksut rentouttavat kehoamme ja mieltämme, luonnon äänien toimiessa samalla tavoin stressin poistajana.
Japanissa on tuotteistettu metsissä oleskeleminen erityisiksi “metsäkylvyiksi” nimellä shinrin-yoku, jossa ihminen kävelee, oleilee ja ennenkaikkea havainnoi metsän kasveja, eläimiä, ääniä, hajuja ja ilmiöitä. Metsäkylpyjen on havaittu auttavan erityisesti kaupunkilaisia rentoutumaan ja palautumaan tasapainoon sekä henkisesti että fyysisesti. Nykyisin joka puolella Japania on useita tarkoitukseen osoitettuja shinrin-yoku -metsiä ja reittejä. Japanilaiset ovat tutkineet asiaa myös tieteen avulla, ja todenneet terveysvaikutukset todelliseksi: metsässä vietetty aika laskee verenpainetta, sykettä ja kortisolitasoja sekä lisää sydämelle hyvää tekevää syketiheyden vaihtelua ja kohentaa mielialaa. 1
Fysiologisten muutosten lisäksi luonto siis auttaa myös henkistä terveyttämme. Uskonkin, että syy tähän on luonnossa kokemamme syvempi yhteys tietoisuuteemme. Tietoisuutemme sulautuu luontevasti osaksi muuta luontoa, ja koemme voimakasta yhteyden tunnetta muuhun maailmaan.
Hiljaisuuden merkitys
Luonnon äärellä olemme perustavalla tavalla yhteydessä muuhun maailmaan. Kun hiljennymme kuuntelemaan luontoa, vaimennamme oman sisäisen dialogimme, ja saatamme ainakin hetken aikaa tuntea yhteenkuuluvuutta muun luonnon kanssa. Kun kuuloaistiamme ei pommiteta joka puolelta luonnottomilla hälyäänillä, aistimme herkistyvät ja kuulemme paremmin, mitä luonto meille kuiskii. Hiljaisuuden myötä voimme kokea normaalista arkielämästämme aikoja sitten unohtunutta syvää rauha, joka paaluttaa olemassaolomme tähän hetkeen ja tilanteeseen.
Saatamme myös huomata kuunnellessamme luontoa, kuinka voimakas oma, “normaali” henkilökohtainen dialogimme on. Kontrasti itsensä ja luonnon kanssa tasapainossa olevan mielen, ja arkisen päänsisäisen hölinän täyttämän mielemme välillä on niin voimakas, että se väkisinkin pakottaa meidät kyseenalaistamaan sisäisen dialogimme mielekkyyttä. Saatamme huomata, kuinka mielemme askaroi valtaosan ajasta sisäänpäinkääntyneenä melko merkityksettömien asioiden parissa. Olemmeko sen johdosta onnellisempia, vai onnettomampia?
Tässä on juuri hiljaisuuden tärkein oppitunti. Olemme onnellisempia, jos osaamme säilyttää tasapainon tarpeellisen, rauhallisen sisäisen dialogin ja ympäristön kuuntelemisen/tarkkailemisen välillä. On tärkeää pystyä sekä oman mielemme että ympäristömme tarkkailuun sulassa sovussa.
Pelottava hiljaisuus
Hiljaisuuden kokeva ihminen voi myös pelästyä outoa tilannetta. Varsinkin, jos hän on vuosia askaroinut etupäässä oman päänsisäisen tarinansa äärellä, ja unohtanut, mitä luonnolla ja hiljaisuudella on tarjota. Tutun ja turvallinen dialogimme pysähtyessä saatamme tuntea outoja tuntemuksia ja pyrkiä palaamaan mahdollisimman nopeasti takaisin entiseen, kuluttavaan mutta turvalliseen, sisäiseen keskusteluumme.
Hiljaisuutta täytyy harjoitella, varsinkin jos se ei ole koskaan tuntunut tutulta tai sen voima on unohtunut jo vuosia sitten. Kokija voi hämmentyä siitä, että hiljaisuus vaikuttaa synonyymiltä tyhjyyden kanssa. Kadotanko jotain olennaista itsestäni, jos en käy sisäistä dialogia? Jos en ajattele, olenko silloin olemassa lainkaan?
Hiljaisuuden kokija voi tällöin torjua hiljaisuuden ja pyrkiä sivuuttamaan mahdollisuuden oman kokemusmaailmansa tarkasteluun, ettei joutuisi näiden ikävien tuntemusten äärelle. On paljon helpompaa vain aloittaa vuoropuhelu itsensä tai läheisen ihmisen kanssa, ja jatkaa elämää tutun ja turvallisen kokemisen parissa. Yksi hämmentävimmistä ilmiöistä luonnossa liikkuessa on puliseva joukkio, jotka eivät tahdo kuunnella luonnon keskelläkään luonnon ääniä, vaan mieluummin peittävät sen omalla ja toisten puheella. Anna siis luonnolle mahdollisuus, ja kuuntele, mitä sillä on sanottavaa.
Meditaatio ja mindfullness
Tietoisuuden harjoittamiseen mindfullness ja meditaatio ovat loistavia keinoja. Meditaatiota voi tehdä monella tapaa. Yleisin on hengitykseen keskittyvä, usein istualtaan tehtävä meditaatioharjoitus, mutta sitä voi harjoittaa myös normaaleissa arkiaskareissa, kuten vaikkapa kävellessä, syödessä, siivotessa yms. Oma meditaatioharjoitteluni alkoi istumisella, jonka tueksi myöhemmin tuli arkipäivän mindfullness-harjoitteet. Pohjimmiltaan mindfullnessissa ja meditaatiossa on kyse on samasta asiasta, eli tavoitteena on tiedostaa omat tuntemuksemme, toisten ihmisten tuntemukset ja maailma kaikilla aisteilla, joita meille on annettu.