Tietoisuuden Arvoitus - Osa II
Osa II: Tietoisuuden olemus
Tieteen yksi suurimmista arvoituksista on tietoisuuden olemus. Jo sen määritteleminen on meille vaikeaa tai mahdotonta. Kuinka voisimme tutkia, mitä on tietoisuus ja mistä tietoisuus syntyy, ellemme edes osaa määritellä sitä?
Syvällä sisimmässämme “tiedämme” olevamme tietoisia omakohtaisen “minuuden” kokemuksemme kautta. Kukaan ulkopuolinen ei tätä voi meidän puolestamme tietää, vaan kyseessä on oma todistuksemme. Voimme silti tutkia asiaa vertaamalla omaa kokemustamme kanssaihmistemme kokemukseen. Onko oma tietoisuuteni samanlaista sinun tietoisuutesi kanssa?
Oivallukset tietämisen kerryttämisen työkaluna
Kun kerroin aiemmin, että oivallukseni jaetusta kokemuksesta saavutti minut yhtäkkiä meditoidessa, tarkoitan sillä tietämisen muotoa, joka ei perustu loogiseen päättelyyn tai normaaliin, rationaaliseen päättelyketjuun. Buddhalaisessa perinteessä puhutaan, että tieto tulee oivalluksena, joka tarjoaa kirkkaan näkymän tietoon. Yksi meditaation muoto on nimeltään Vipassana, joka tarkoittaa “oivallusta todellisuuden olemuksesta”.
Buddhalaisuuden mukaan on olemassa kahta ymmärryksen muotoa. Ensimmäistä (anubodha) kutsutaan tiedoksi, kertyneiksi muistoiksi, älylliseksi ymmärtämiseksi kertyneen datan pohjalta. Toista ymmärryksen muotoa (pativedha) luonnehditaan läpäiseväksi, asioiden ymmärtämiseksi niiden todellisen luonteen mukaisesti, ilman nimeä ja luokittelua. Tällainen tietämisen muoto on mahdollista, kun mieli on vapaa ja kehittynyt meditaation avulla.
Oivallus tietämisen muotona on sangen perustavanlaatuinen kokemus, ja sen osaa pukea sanoiksi vasta asiaa tarkemmin mietittyään. Ymmärrys tulee ensin tunteena ja vasta myöhemmin se kristallisoituu ideaksi, jonka (ehkä) osaa pukea sanoiksi. Tavoitamme tällaisessa tietämisessä ensin tunnetilan/kokemuksen, joka realisoituu myöhemmin konkreettisesti ymmärrykseksi, kun ajatuksille/tuntemuksille antaa aikaa kehittyä. Ymmärtääksemme jotain emme siis tarvitse sille nimeä. Nimeäminen on tarpeellista silloin, kun haluamme kommunikoida tietoamme toisille jakaaksemme sen ja keskustellaksemme siitä.
Oivalluksen yksi ominaisuus verrattuna tavalliseen tietoon on, että oivalluksen synnyttämä kokemus/tunne ei katoa pois ajan myötä. Voimme palata oivallukseen myöhemmin, ehkä mietiskelemällä sitä uudelleen, jolloin se vahvistuu ja antaa tilaa uusille oivalluksille. Oivallusten voidaankin ajatella olevan eräänlaisia portteja, jotka johtavat toisille porteille.
Luonteeltaan oivallus on hyvin subjektiivinen tietämys, jonka kuitenkin tietää olevan totta myös muille eläville olennoille. Voimme saavuttaa varmuuden henkilökohtaisella, vakaumuksellisella tasolla, että kokemuksemme on todellista. Tällainen oivallus on kokemuksena erittäin voimaannuttavaa. Löydämme kovaa maata jalkojemme alle!
Kultainen sääntö
Ymmärtäessämme olevamme kaikki “samalla puolella” eli jakaessamme viime kädessä saman maailman ja olevamme yhteydessä toisimme ja maailmaan yhteisen jaetun tietoisuuden kokemuksen kautta, olemme silloin astumassa maailmaan, jossa harmonia ja rauha ihmisten sekä luonnon kesken on sääntö, ei poikkeus. Omassa intressissämme on luonnollisesti olla vahingoittamatta sitä, mikä on osa itseämme. Oman hyvinvointimme lisääminen tarkoittaa tällöin myös muiden hyvinvoinnin lisäämistä.
Monien uskontojen moraalikoodistossa on keskeisessä asemassa kultainen sääntö, joka toimii ohjenuorana kaikessa kanssakäymisessä. Kultainen sääntö on myös johdettavissa kollektiivisen tietoisuuden kokemisesta. Kun ymmärrämme jakavamme saman tietoisuuden, ymmärrämme kärsivämme/iloitsevamme kanssaihmistemme kokemusten myötä. Oma onnellisuutemme on hyvin suorasti sidoksissa kollektiiviseen hyvinvointiin. Voimme ainoastaan niin hyvin, kuin ystävämme, sukulaisemme ja tuttavamme, sekä kylänmiehemme. Tämä oivallus on pohjimmiltaan luonnonsuojelun, kansainvälisten ihmisoikeuksien ja huolemme ympäristön tilasta taustalla.
Negatiivinen kielto: Älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi. - Kunfutse
Positiivinen kehoitus: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. - Jeesus, Matt. 7:12
Kollektiivinen tietoisuus
Kollektiivinen tietoisuus tarkoittaa siis, että tietoisuutemme on synkronoitu muiden elävien olentojen tietoisuuden kanssa. Kollektiivisen tietoisuuden aistiminen tekee meistä empaattisia ja rakastavia toisia eläviä olentoja kohtaan ja saa meidät jakamaan saman tietoisuuden kokemuksen muiden tietoisten olentojen kanssa. Viime kädessä tietoisuus on me kaikki ja kukin itse. Filosofiassa kollektiivisen tietoisuuden käsitettä kutsutaan nimellä panpsykismi. Panpsykismi on yksi vanhimmista filosofian teorioista, ja vielä 1900-luvun alkupuolella suosituin teoria selittämään ihmisen mielen toimintaa. Panpsykismi on hiljattain saanut uutta nostetta tietoisuuden tutkimuksen alalla.
Tarkkaa fyysistä mekanismia, jolla tietoisuus välittyy ihmisten ja eläinten välillä emme vielä ole tunnistaneet. Oletan itse, että lähin analogia fysiikasta olisi ajatella tietoisuus sähkömagneettiseksi kentäksi, jonka välityksellä viestimme läheisillemme, ystävillemme, perheellemme ja muille ihmisille, joiden kanssa haluamme jakaa saman kokemuksen. Toinen selitysmalli voisi olla, että aivoissa tapahtuu kvanttilaskentaa, ja että kvanttifysiikasta tutut outoudet voisivat sitoa toisistaan kaukana olevien olentojen aivoissa tapahtuvia prosesseja toisiinsa. Tämä on toki tässä vaiheessa enemmän käsienheiluttelua kuin konkreettinen teoria, joten ei siitä sen enempää.
Monilla ihmisillä on kokemuksia kollektiivisesta tietoisuudesta, vaikka eivät suoraan sitä tunnistakaan siksi. Muutamia esimerkkejä, jotka voivat olla merkkejä tietoisuuden välityksellä tapahtuvasta yhteydenpidosta:
- Ilmiö: Ajattelet jotakuta, jota et ole ajatellut pitkään aikaan. Kohta tämä ihminen soittaa sinulle. Selitys: Ennenkuin soitamme ihmiselle, kohdistamme tietoisuutemme toiseen ihmiseen. Kohdistamisessa palautamme mieleemme tavan, jolla kommunikoimme tietoisuuden välityksellä. Huomaamme tämän kohdistamisen muutoksessa tietoisuudessamme.
- Ilmiö: Saat mieleesi asian, joka sinun tulisi hoitaa toisen ihmisen kanssa, tai hänen tulisi tehdä jotain sinulle. Otat ehkä yhteyttä tähän ihmiseen, ja käy ilmi, että hän oli juuri hoitamassa asiaa ja aikoi ottaa sinuun yhteyttä. Selitys: Hänen tietoisuutensa kohdistui sinuun hänen hoitaessaan tätä asiaa. Huomasimme taas muutoksen tietoisuudessa, ja aistimme myös, kuka oli asialla.
- Ilmiö: Tiedät, kun joku katselee sinua niin, ettei teillä ole näköyhteyttä, eli ns. silmät selässä -ilmiö. Selitys: Katselumme ei ole pelkästään silmillä tapahtuvaa havaitsemista, vaan kohdistamme tietoisuutemme ihmiseen, jonka toinen huomaa.
- Ilmiö: Tiedät, kun joku odottaa sinua huoneessa, johon olet astumassa, vaikket näekään ketään. Selitys: Odottaessa kohdistamme tietoisuutemme huoneeseen astumassa olevaan ihmiseen. Astuja huomaa muutoksen tietoisuuden kentässä, vaikkei näekään, kuka muutoksen aiheuttaa.
Tässä muutama esimerkki ilmiöistä, joiden olemassaolon moni pistää merkille, mutta joille ei löydy rationaalisen maailmamme puitteissa selitystä, joten sivuutamme ne ilman sen kummempaa ajatusta. Omiin tuntemuksiin kannattaa siis oppia luottamaan, ja myös uhraamaan ajatus sille, mitä niiden taustalla voisi olla.
Urheilu
Urheilu on niitä harvoja elämänalueita, joissa ihmisten on nykymaailmassa mahdollista ja suotavaa kehittää kykyä kokea ja parantaa kollektiivisen tietoisuuden kykyä. Ihmisillä on muistona menneiltä ajoilta aavistus, että tietoisuuden kokemiseen liittyy kollektiivinen aspekti. Tämän kollektivismin yksi puoli on, että tietoisuutemme on mahdollista synkronoida tai harmonisoida muiden kanssa. Urheilussa tästä on suuri apu, koska sen avulla joukkue pystyy toimimaan yhdessä, ikäänkuin kollektiivisena yksilönä, joka tietää toistensa tuntemukset yhdessä ja pystyy ennakoimaan pelitilanteen kehittymisen. Ajattele taitavasti taivaalla lentävä lauma lintuja tekemässä silmänräpäyksessä suunnanmuutoksia ja uskomattoman taitavia liikkeitä aivan kuin kyseessä olisi yksi ja sama organismi.
Urheilussa puhutaan esimerkiksi hurmoksesta, joka voinee tarkoittaa jotakuinkin samaa asiaa, kuin tietoisuuden synkronoiminen. Hurmoksen lisäominaisuus lienee, että pelaajat vahvistavat toinen toistensa tietoisuutta, jolloin kunkin pelajaajan näkemys pelitilanteesta muodostuu kristallinkirkkaaksi ja huippusuoritusten tekeminen on lastenleikkiä. Hurmoksessa pelaava joukkue ei voi tehdä mitään väärin, ja se monesti siivittää heidät voittoon, kun pelaaminen on helponnäköistä, eikä vastustaja pysty helposti murtamaan hurmosjoukkueen harmonisoitua tietoisuutta.
Yksi osa kotijoukkueen taikaa on kotiyleisön tuki ja kannustus. Tuessa on kyse paitsi älämölöstä ja mekkalasta, myös kollektiivisen tietoisuuden kokemisen myötä annettavasta lisäenergiasta. Joskus myös yleisö synkronoi tietoisuutensa pelaajien kanssa, ja näin muodostaa sen ylimääräisen pelaajan, joka vahvistaa kotijoukkueen suorituksia. Kun yleisö ja joukkue vahvistavat toistensa tietoisuutta, huippusuoritukset on helppo tietää etukäteen tulevaksi jo katsomosta. Katsoja tuntee, että esimerkiksi suoritusvuorossa oleva pelaaja tietää täysin selkeästi mitä hänen tulee tehdä tehdäkseen huippusuorituksen, ja yleisö ilmaisee sen kannustamalla. Paikanpäällä urheilusuoritusten seuraaminen on siksi mukavaa, että omaa suosikkiurheilijaa/-joukkuetta voi auttaa myös näin tietoisuuden avulla ja päästä konkreettiseksi osaksi suoritusta.
Tietoisuusharjoitukset
Osaamme siis ottaa yhteyttä tiedostaen tai tiedostamatta toiseen ihmiseen tietoisuuden välityksellä. Olemme tottuneet sivuuttamaan nämä ilmiöt ilman kummempaa ajattelua, koska ne eivät istu normaaliin maalliseen maailmankuvaamme, emmekä välttämättä siksi edes yritä pohtia niiden taustalla olevaa mekanismia. Mekanismi on kuitenkin kollektiivisen tietoisuuden välityksellä tapahtuva yhteydenpito.
Voimme myös harjoitella tietoisuuden avulla tapahtuvaa yhteyttä. Siinä on mahdollista kehittyä harjoittamalla sitä ystäviemme tai läheistemme kanssa, vaikkapa tekemällä tietoisuuden kohdistusharjoituksia, joissa ajattelemme asiaa, jonka toisen tulisi yrittää havaita. Toinen harjoitusmuoto voisi olla kulkeminen ympäristössä/kaupungilla ilman, että vaihdamme sanoja, vaan yritämme viestiä kulkiessamme sanattomasti. Osa viestinnästämme on kehollista ja osa tietoisuuden välityksellä tapahtuvaa. Sanaton kommunikointi auttaa meitä huomaamaan tämän viestinnän tehokkuuden ja loppupeleissä arkipäiväisyyden.