Ihmisten luonnollisesti tavoittelemaa mielentilaa voisi kuvailla kirkkaaksi ja tyyneksi kuin kaunis kesäilta: ajatus juoksee vaivatta, mieli on levossa ja tunnemme olevamme tasapainossa itsemme sekä maailman kanssa. Kaikkea toimintaa, joka vie meitä pois tästä tasapainosta, voidaan pitää meille enemmän tai vähemmän haitallisena. Suuttumus, tai sen hulluuden kanssa flirttaileva isoveli viha, ovat näistä vahvimpia tunteita. Siksi on erityisen hyödyllistä tiedostaa, mistä suuttumus ja viha pohjimmiltaan kumpuavat, ja mitkä käsittelymekanismit auttavat meitä pitämään ne kurissa.

Suuttumus ja viha ovat sisäänrakennettuja mediaan

Yksi suurimpia suuttumuksen lähteitä modernilla aikakaudella on massamedia. Median tapa käsitellä asioita, liittyivät ne sitten politiikkaan, yhteiskunnan tilaan ja kehitykseen tai vaikkapa vain kulttuuriin, on ensisijaisesti konflikti-lähtöinen. Medialle on eduksi, että ympäröivää yhteiskuntaa peilaavana tahona sieltä paistaa takaisin epäkohtia, -oikeudenmukaisuutta ja konflikteja täynnä oleva maailma (riippumatta ajasta ja yhteiskunnan kehityksestä), koska se kiinnittää paremmin mediankuluttajan huomion. Me lukijana nimittäin kiinnitämme huomattavasti mieluummin huomiota niihin asioihin, mitkä eivät ole arvojemme ja sisäisen maailmanjärjestyksemme mukaan oikein kuin niihin, joissa ei ole mitään vikaa ja kaikki on hyvin¹.

Ilmiötä on entisestään korostanut internet, jossa uutis- ja mediavirtaa tuottavat monet tahot perinteisistä medioista uusiin toimijoihin. Nämä uudet informaation lähteet, jotka eivät ennen internetiä saaneet juuri ääntään kuuluviin, kilpailevat ihmisten rajallisesta ajasta perinteisen valtamedian kanssa. Kilpailu lukijoista, tai klikkaajista, on nykyään erittäin kovaa, ja lukijan mielenkiinto täytyy pystyä herättämään lyhyessä ajassa. Julkaisut pyrkivät tekemään erityisesti otsikoista ja vähemmässä määrin myös ingressistä mahdollisimman paljon tunteita herättäviä, jopa asioiden tarkkuuden kustannuksella. Tehokkaimpia ja voimakkaimpia tunteita on juuri viha ja suuttumus, joten pyrkimys näiden herättämiseen on median kannalta tehokkainta liiketoimintaa.

Tämän konfliktivetoisen uutisoinnin tiedostamalla voisi päätellä, että uutisten seuraaminen ylipäätään olisi meille haitallista toimintaa. Miksi ehdoin tahdoin altistaa itsensä kuvaruudulta tai lehden sivuilta kimppuun hyppäävälle suuttumukselle, jos tunnemme olomme kurjemmaksi sen seurauksena? Toisaalta haluaisimme saada summittaisen kuvan siitä, mitä maailmalla ja yhteiskunnassa tapahtuu.

Mielenrauhaa tavoittelevalle tämä on todella vaikea haaste. Olen itse päätynyt siihen, että valikoin todella tarkasti seurattavat mediat sen mukaan, millaisia tuntemuksia ne minussa yleisesti ottaen herättävät, ja hylkäämällä ne, joiden äärellä tunnen itseni yleisesti ottaen kiihtyneeksi. Tämä on muuten erinomainen mindfulness-harjoitus: omien reaktioiden tarkkailu tajuntaan vyöryvää uutisvirtaa kohtaan.

Tällaisen harjoituksen tekemällä seurattava mediakenttäni on kutistunut vain muutamaksi, laadukkaana pidettäväksi julkaisuksi, jotka ovat kaikki maksullisia printtimedioita. Maksan siis sekä laadukkaasta journalismista että myös eritoten mielenrauhasta, koska voin odottaa maksuni vastapainoksi tasapainoista, harkitsevaa journalismia, joka ei ole tehty tunnepitoiset reaktiot edellä, eikä sen tarvitse kilpailla klikkijournalismin kanssa. Tällaiselle medialle yhteistä tuntuu olevan asioiden käsittely usealta eri näkökannalta sekä faktojen esille tuominen narratiivin sijaan.

Erityisen haasteellisia medioita vihanhallinnan kannalta vaikuttavat olevan iltapäivälehdet. Näitä voisi pitää jopa eräänlaisena psykologisena operaationa, jonka tarkoitus on saattaa päivittäinen annos negatiivisuutta mahdollisimman monen silmäparin nähtäväksi lööppien välityksellä.

Mitä kiinalainen lääketiede sanoo someraivosta?

Kiinalainen lääketiede on pragmaattisuudessaan jotain aivan toista, mihin me länsimaissa olemme tottuneet. Kun perinteisesti länsimaissa olemme pitäneet dualismin ideaa hengissä ajattelemalla, että mieli ja toisaalta keho ovat kaksi toisistaan täysin erillään olevia saarekkeita eikä lääketieteellä juuri ole sananvaltaa tunne-elämään, perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen tämänkaltainen jaottelu ei ole koskaan kuulunut. Kiinalaiset itseasiassa ajattelevat, että tietyt sisäelimet ovat vastuussa tietyistä tunteista.

Kiinalaisten mukaan viha, ärtymys, raivo ja katkeruus ovat tunteita, jotka liittyvät Maksaan (kirjoitettuna isolla, kuten kiinalaisessa lääketieteessä on tapana). Näitä tunteita edeltää usein voimakas itsekontrolli, kriittisyys ja turhautuneisuus. Maksan (ja vihanhallinnan) kannalta on tärkeää, että tunteita ei patoa liiaksi sisällensä. Myös liikunnalla voidaan edistää Maksan toimintaa. Kiinalaisen lääketieteen mukaan paras keino taltuttaa Maksan tunteita on päivittäinen kävelylenkki². Se tuntuu kovin yksinkertaiselta, mutta oman kokemukseni perusteella toimii erittäin tehokkaasti.

Maksaan liittyy kiinalaisessa lääketieteessä myös kiinnostava aspekti: silmät ovat siihen yhteydessä. Kiinalaisten mukaan ihmiset, jotka rasittavat silmiään liikaa kokevat helposti vihan ja katkeruuden tunteita³.

Silmien rasituksen yhteys vihaan selittäisi myös, miksi someraivo on noussut internet-ajan käsitteeksi. Raivo ei siis välttämättä nouse yksin somessa käsiteltävistä asioista, vaan koska näyttöä tuijottaessa silmämme väsyvät ja asetamme siksi itsemme alttiiksi raivon tunteelle. Katalystina tälle toki on jo ennestään mieltämme kuohuttava median tapa harrastaa (klikki)journalismia.

Silmät rasittuvat myös ajaessamme autolla, jolloin joudumme pitämään katseen tiukasti tiessä ja muussa liikenteessä. Liikenneraivo saattaa kummuta siis pohjimmiltaan silmien ylirasituksesta. Ratkaisuna tähän ovat esimerkiksi säännöllisten taukojen pitäminen, tummentavat ajolasit jotka suojaavat silmiä vähentämällä verkkokalvolle pääsevän valon määrää ja uv-säteitä.

Buddhan rakkauselämä

Ihmissuhteissa pään kylmänä pitäminen on usein todella hankalaa. Koemme helposti pettymyksen, suuttumuksen tai jopa vihan tunteita, kun toiseen ihmiseen kohdistamamme sanalliset tai sanattomat odotukset jäävät vaille täyttymystä. Onko vika tällöin toisessa ihmisessä, vai meissä itsessämme? Onko oikein, että puramme turhautumistamme tähän ihmiseen?

Omien täyttymättömien odotustemme herättämien tunteiden tutkiskelu on myös hyvää mindfulness-harjoitusta. Tällaisen harjoittelun myötä saatamme huomata, että negatiivisten tunteiden lähde ovat ensisijassa omat täyttymättömät odotuksemme, ja vasta toissijaisesti odotustemme kohteen tekemiset tai tekemättä jättämiset. Onko oikein odottaa, että tuo toinen ihminen olisi selvillä omasta ajatusmaailmastani? Mutta entäpä jos kyse oli sovitusta asiasta, jonka luulimme olevan molemmille selvää? Oliko se todella aivan selvää, vai oletimmeko vain näin?

Tulevaisuuteen kohdistuvat odotukset ovat Buddhan mukaan yksi tärkeimmistä syistä elämässä kokemaamme kärsimykseen. Tulevaisuuden odotukset ovat usein ristiriidassa toteutuneen todellisuuden kanssa, ja tämä aiheuttaa pettymystä ja kärsimystä. Kärsimme siis todellisuuden ja omien odotustemme välisen ristiriidan vuoksi.

Tämän ristiriidan ymmärtäminen tuo mukanaan myös ymmärryksen, kuinka suuttumus tai viha ja sen mukanaan tuoma kärsimys ihmissuhteissa voidaan välttää. Kun lakkaamme olemasta riippuvaisia toisen ihmisen tekemistä, käytöksestä tai sanomisista, vältymme myös pettymyksiltä, suuttumiselta ja vihan tunteilta. Toinen tapa ajatella asiaa on, että emme automaattisesti oleta toisen ihmisen jakavan kanssamme samaa maailmankuvaa ja sen myötä ymmärrystä asioiden tärkeydestä, vaan voimme varmistua tästä vain etukäteen keskustelemalla.

Olemalla tietoisia, mindful, omista odotuksistamme ja niiden täyttymisestä tai täyttymyksestä, oma ymmärryksemme onnellisuutemme todellisesta lähteestä kirkastuu: onnellisuus on ensisijassa omalla vastuullamme, emmekä voi pitää toisia ihmisiä, olivat ne sitten rakkaitamme, työkavereitamme tai ystäviämme, vastuullisina omista tunteistamme ja hyvinvoinnistamme. Omat odotuksemme ovat aina kuitenkin heijastuma omasta tavastamme nähdä maailmaa, joka on aina subjektiivinen ja henkilökohtainen.

Lähteet