Henkisyyden instituutioiden jäseniltä, kuten munkit, usein vaaditaan materian taakseen jättämistä ja maallisen omaisuuden antamista pois. Omaisuuden ja materian ajatellaan olevan este henkisyyden harjoittamiselle. Onko siis tavan tallaajan mahdollista yhteensovittaa eläminen kulutusyhteiskunnassa ja toisaalta henkiset harjoitteet ilman, että materiasta ja omistamisesta koituu niille hankaluuksia?