Logos

Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset filosofit pohtivat muutosta, sen roolia elämässä ja ihmisten optimaalista suhtautumista muutokseen erittäin syvällisesti. Muutoksen nähtiin olevan pohjimmiltaan jumalallista alkuperää, kytköksissä maailman perustavaan olemukseen ja olevan osa luontoa, joten muutokseen oli välttämätöntä asennoitua oikein. Muutosta voi vastustaa, tai sen takana olevat voimat voi ottaa avosylin vastaan, ja nauttia elämän virrasta. Tällä tavoin toimimalla saa kokemusperäistä tietoa maailmasta, sen mekanismeista ja siellä vaikuttavista voimista.

Jumalan lihaksi tulemisen juhla, eli Jeesuksen syntymä, on kristikunnan toiseksi merkittävin juhla. On hyödyllistä tarkastella tätä perinnettä myös hieman esoteerisemmin, symbolisena juhlana. Ihmiskunnan tietoisuuden kehityksessä Jeesuksen juhla merkitsee erittäin tärkeää käännettä, ja uutta jumalallista paljastusta ikuisista totuuksista.

Suurin osa henkisestä kirjallisuudesta on perinteisesti ollut miesten kirjoittamaa. Samoin filosofeista ja henkisistä guruista suurin osa on historian saatossa ollut miehiä. Henkisyyden harjoittamisessa vaikuttaisi kuitenkin olevan eroja, joita miesten jälkeensä jättämä kirjallisuus harvoin, jos lainkaan, käsittelee. Näiden erojen lisäksi tässä kirjoituksessa tarkastellaan taolaisuudesta löytyvää maailman kahta prinsiippiä, yiniä ja yangia, sekä sen luonnetta ihmisten ja yhteisöjen kehitystä ohjaavana voimana.

Tässä kirjoituksessa pohditaan elämän tarkoitusta, kuten sen ymmärsivät alkuperäiset neoplatonistit Antiikin Kreikassa ja neoplanismista vaikutteita saaneet myöhemmät filosofit. Neoplatonismi oli valtavan vaikutusvaltainen filosofia, jonka konsepteja ja vaikutteita on nähtävissä erityisesti islamissa ja kristinuskossa. Neoplatonismin mukaan ihmiselämän tavoite, ihmisenä täydellistyminen ja sen mukanaan tuoma onni, ovat saavutettavissa jo tässä elämässä. Ihmisenä kehittyminen on neoplatonisen filosofian keskeinen tavoite, jonka keskiössä on yhteyden saavuttaminen Ykseyden kanssa.