Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset filosofit pohtivat muutosta, sen roolia elämässä ja ihmisten optimaalista suhtautumista muutokseen erittäin syvällisesti. Muutoksen nähtiin olevan pohjimmiltaan jumalallista alkuperää, kytköksissä maailman perustavaan olemukseen ja olevan osa luontoa, joten muutokseen oli välttämätöntä asennoitua oikein. Muutosta voi vastustaa, tai sen takana olevat voimat voi ottaa avosylin vastaan, ja nauttia elämän virrasta. Tällä tavoin toimimalla saa kokemusperäistä tietoa maailmasta, sen mekanismeista ja siellä vaikuttavista voimista.