Hyvä ja paha taolaisesta näkökulmasta

Taolaisuus on ikivanha kiinalainen perinne, joka käsittää filosofisia pohdintoja, uskonnollisia seremonioita ja rituaaleja sekä yritystä jäsentää maailmankaikkeuden metafysiikkaa. Taolaisuudesta voi olla vaikeaa saada otetta, varsinkin jos sen tärkeimpiä tekstejä yrittää tulkita modernista, länsimaisesta näkökulmasta. Erityisesti taolaisuuden ydinteksti, Tao Te Ching, on ensilukemalta hämmentävä kokoelma mietelauseita, satunnaiselta vaikuttavia ohjeita hallinnosta ja mystisiä lausumia Tao:n toteutumisesta. Taolaisuuden opiskelulla on kuitenkin paljon annettavaa, jos haluaa ymmärtää länsimaisen ja kiinalaisen vuosituhantisen filosofisen ajattelun eroja.

Taolainen metafysiikka

Tämä artikkeli pohjautuu suurelta osin Benebell Wenin taolaista metafysiikkaa ja okkultismia selventävään luentosarjaan. Taolaisuuden metafysiikan keskeinen ontologia voidaan kuvata Benebell Wenin mukaan näin:

1. ziran on Tao:n hallitseva periaate
2. Tao hallitsee taivasta
3. Taivas hallitseee maata
4. Maa hallitsee ihmiskuntaa

Tao on perimmäinen liikuttaja, absoluutti tai monadi. Taolainen filosofia käsittelee sitä, kuinka Tao parhaiten toteutuisi maailmassa. Tao ei vaadi erikseen etsimistä vaan se on joka hetki käsillä. Tao:n olemus on itsestään materialisoituva, eli se manifestoituu uusin muodoin jatkuvassa dynaamisessa prosessissa. Tämän takia Tao ei vaadi efforttia sen kanssa kosketuksiin päästäkseen, vaan kyse on enemmän esteiden poistamisesta Taolle manifestoitua, eli toteutua.

Ziran

Tao:n manifestoitumisen mahdollistaminen ei ole tekemistä, vaan pikemminkin ei-tekemistä. Termi ziran (自然) kuvaa prosessia, jossa ei-olevainen Tao differentioituu olevaiseksi (“self-so”). Ziran on se, joka jää jäljelle, kun lopetamme yrittämästä ja päämääriin pyrkimisestä. Ziran kuvaakin sitä periaatetta, kuinka kaikki järjestyy sille sisäsyntyisesti luontaisimmalla tavalla. Kaikille asioille on olemassa “oikea nimi” ja “oikean muoto”.

Ihminen edistää parhaiten Taon toteutumista löytämällä oman “oikean nimensä” ja “oikean muotonsa”, ja toimimalla niiden mukaan. Taolaisuus tuntuu vihjaavan, että asioilla on jonkinlainen platonilainen tai idealistinen templaatti, jonka mukaan ne parhaiten manifestoituvat ja ovat olemassa.

Ziran määrittelee myös, minkälainen tekeminen (tai ei-tekeminen) parhaiten edistää Taon toteutumista. Asiat voidaan jakaa (tässä mielessä) hyviin ja huonoihin tapoihin, joilla ei kuitenkaan ole varsinaisesti tekemistä hyvän ja pahan kanssa moraalisena dikotomiana. Kyse on pikemminkin tekemisen ja olemisen tavoista, jotka joko ovat ziran, tai eivät.

Hyvää tekeminen on, kun asiat järjestyvät kuten ne luonnollisesti tahtovat (ziran), ja asioiden myös annetaan järjestyä, ilman että ohjailemme sitä aktiivisella tekemisellä (wu wei). Tällöin suhtaudumme asioihin oman luonnollisen luontomme mukaisesti. Huonoa tekemistä puolestaan on, kun pakotamme muita (zi shi) tai sekaannumme ja manipuloimme asioita omien päämääriemme tavoittamiseksi (you wei). Näin menetellessä suhtaudumme asioihin omien päämääriemme mukaisesti¹.

Ei-tekemisen tärkeys

Tao Te Ching -kirjassa mainitaan useasti termi wu wei (無為), joka kääntyy osapuilleen “anna sen olla”. Ihmisen toimintaa ohjaavana periaatteena wu wei kertoo ihmisen parhaiten järjestävän elämänsä Tao:n mukaan antamalla asioiden olla, eli suhtautumalla asioihin ilman kiinnittymistä tai arvottamista. Toinen termi voisi olla ei-tekeminen, eli aktiivisen tekemisen vastakohta.

Miten ei-tekemistä sitten voisi toteuttaa omassa elämässään? Tao Te Ching -kirjan kappaleessa 37 mainitaan näin (vapaasti suomennettuna):

Taon tie on ei-tekemistä (tai toiminnan puutetta), mutta ei kuitenkaan tekemättömyyttä.

Tässä tahdotaan sanoa, että wu wei tarkoittaa liikettä, joka ei ole pakotettua. Ihmisen ei tulisi pakottaa itseään omalla voimallaan nousemaan (vaikkapa johonkin sosiaaliseen asemaan), vaan hänen tulisi nousta koska hän nousee luonnollisesti.

Kappaleessa 43 puolestaan kerrotaan Tao:n inspiroimasta opettamisesta näin (taas vapaasti suomennettuna):

Sanattoman opettamisen, ja ei-tekemällä aikaansaadun arvon ymmärtävät vain harvat.

Tällä viitataan siihen, että paras opetus on esimerkin voimalla tehtävää. Ihmisen tulisi ensin järjestää itsensä niin, että hänen tekemisensä on linjassa Tao:n kanssa. Koska tällöin kyseessä on pienimmän vastuksen, ja suurimman harmonian mukaan toimiminen, sen nähtyään muut ymmärtävät sen olevan oikein ja haluavat ottaa siitä oppia, koska hekin ovat osa Tao:a, ja ymmärtävät sen periaatteet tietoisesti tai tiedostamattaan.

Opettamisesta annettavan ohjeen lisäksi Tao Te Ching -kirjassa kerrotaan, kuinka hallitsijan tulisi toimia niin, että tao toteutuisi. Ensinnäkin hallitsijan tulisi luoda ympäristö, joka inspiroi ihmisiä olemaan paras versio itsestään. Toiseksi hallitsijan tulisi pyrkiä hallitsemaan ilman kontrollointia. Parasta ei-tekevää hallinnointia on inspiroida ihmisiä toimimaan halutulla tavalla.

Anna chi-voiman inspiroida tekemistäsi

Benebell Wen on tiivistänyt wu wei:n näihin kohtiin:

• Vaikka voisit tehdä jotain, ei tarkoita, että sinun pitäisi.
• Älä yritä tehdä, vaan odota spontaania liikettä. Toimi vähemmän vastuksen mukaan. Jos kohtaat vastustusta, älä yritä murtaa sitä.
• Wu wei: mukaan toimimalla saavutetaan se, mikä on tarpeellista taon realisoitumiseksi, ilman sen suurempaa motiivia. Aktiivisen ei-tekemisen kautta mikään tärkeä ei kuitenkaan jää tekemättä.
• Kulje tietä, joka on sinulle luontaisinta. Tiedät tämän tien intuitiivisesti, sanattomasti ja sinulla jo olevan tunteen ansiosta. Opi tunnistamaan tämä tunne.
• Sinulla on jo syntymästäsi saakka tieto omasta luonteestasi tai tarkoituksestasi, joten älä taistele sitä vastaan.

Kuten aiemmin mainittiin, wu wei on länsimaiseen elämänkatsomukseen hankalasti istuva oppi. Länsimaissa ihmisiä opetetaan jo pienestä pitäen ponnistelemaan ja kamppailemaan, että he saavuttaisivat unelmansa. Tämän takia erityisesti ohje vastustuksen edessä jonkinlaisesta periksiantamisesta voi tuntua väärältä. Asian voi kuitenkin ajatella käyttämällä esimerkkinä vettä: vesi ei väkisin puske läpi vastaantulevan (harmaan) kiven, vaan se kiertää sen. Veden pääasiallinen suunta ei muutu, vaikka eteentuleva vastus joskus luokin tilapäisen esteen. Elämä soljuu sille luonnollisinta ja meille parasta reittiä, jos vain annamme sen tehdä niin. Huomaamme vähimmän vastuksen voittavan periaatteen, ziranin, kertovan parhaiten, mistä on kysymys.

Myös tarkoituksellinen ei-tekeminen, tai aktiivisuuden vastakohta, voi tuottaa tekemisen ja toimeen tarttumisen voimaan uskovalle hankaluuksia ymmärtää. Asia joka jää tässä yhteydessä implisiittisesti sanomatta on, että jos ihmisen ei pitäisi itse suunnitella toimintaansa jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, syyn tai varsinaisen kimmokkeen asioiden tekemiseen pitäisi tällöin ihmisen itsensä ulkopuolelta, muutenhan hän istuisi vain paikallaan passiivisesti, poislukien välttämättömät perustarpeet. Ihmisen tulisi kärsivällisesti odottaa, kunnes hän saa tunteen/käskyn, että hänen täytyy toimia. Toimimiseen käskevä yllyke ei tällöin ole lähtöisin ihmisestä itsestään, vaan ihmisen toimintaa ohjaavalta/ohjaavilta voimilta (chi). Että ihminen voisi noudattaa wu wei:ta, hänen täytyykin hyväksyä ajatus asioiden tapahtumisesta niille luontaisimmalla tavalla, ja että tämä periaate (ziran) lopulta järjestää asiat oikein.

Kiinalainen taolainen filosofi Zhuangzi kuvailee tällaista suhtautumistapaa “sydämen/mielen paastoksi”, xinzhai (心齋), jossa luotamme täysin vitaaliseen energiaan chi:hin, ja reagoimme spontaanisti asioihin, jotka tulevat eteemme. Ei-tekeminen on siis tekemistä täysin chi:n inspiroimana².

Dualismi ja pahan ongelma

Taon toteutumisessa tärkeässä osassa on kaksi vastakkaista, ja samalla toisiaan täydentävää periaatetta. Että Tao voisi toteutua, asiat etenevät heiluen näiden kahden prinsiipin välillä. Elämä etenee aktiivisen tekemisen, ja passiivisen reflektoinnin vuoropuheluna. Kumpikaan näistä kahdesta tavasta toimia ei ole toistaan parempi, vaan ne täydentävät ja tarvitsevat toisiaan.

Monoteistisia uskontoja kuten islam ja kristinusko usein kritisoidaan niiden naiivista uskosta hyvään Jumalaan. Argumentti kuuluu jotenkin niin, että jos Jumalan asettamaa moraalikoodia ja olemisen tapaa noudattaville ihmisille kuitenkin tapahtuu pahoja asioita, ja selkeästi pahat teot jäävät ilman maallista tai kosmista rangaistusta, kuinka voidaan ajatella Jumalan olevan hyvä ja tahtovan ihmisille hyvää?

Taolaisuudessa pahan ongelma onkin “ratkaistu” sillä, että asioita ei nähdä joko hyvinä tai pahoina, vaan kaikkeen yhdestä syntyvään sisältyy aina sekä yin että yang. Kärsimys ei ole ainoastaan pahaa, ja onni ainoastaan hyvää.

Tao Te Chingin kappaleessa kaksi mainitaan hyvästä ja pahasta näin (vapaasti suomennettuna englannista):

Kun kaikki maailmassa näkevät kauneutta,
niin rumakin on olemassa.
Kun kaikki näkevät hyvää,
niin pahakin on olemassa.

Tai toisen käännöksen mukaan:

Kun ihmiset näkevät kauneutta ja sanovat että se on kaunista,
se osoittautuukin rumaksi.
Se hyvä, joka nähdään hyväksi,
osoittautuukin pahaksi.

Tässä tarkoitetaan, että aina kun jokin määritellään hyväksi, se tekee todeksi myös sen vastakohdan, pahan. Hyvän olemassa olo edellyttää pahaa, ja hyvä synnyttää pahaa (jos ne halutaan niin määritellä). Taolainen lähestymistapa siis vihjaa, että on parempi ottaa asiat kuten ne ovat, ilman niiden luokittelua. Hyvä ja paha riippuvat myös kontekstista, eli kenen (ja minkä) näkökulmasta asioita tarkastellaan. Mikä tekee hyvää toisille, voi olla toisille huono asia.

Klassinen taolainen kertomus kuvaa hyvin asioiden kahtanaista luonnetta. Tarinassa maanviljelijä ja muut kyläläiset käyvät läpi maanviljelijälle tapahtuvaa sattumusten ketjua. Vaikka kyläläiset haluaisivat luonnehtia kutakin tapahtumaa hyväksi tai huonoksi, maanviljelijä varoo tekemästä tällaista jaottelua, vaan suhtautuu siihen aina siihen neutraalisti.

Maanviljelijän hevonen karkaa, ja tämän muut ajattelevat olevan huono asia. Hevonen kuitenkin palaa takaisin, ja tuo mukanaan muutamia muita villihevosia, joka on kyläläisistä hyvä asia. Maanviljelijän poika murtaa jalkansa kesyttäessään hevosia, joka nähdään suurena onnettomuutena. Murtuneen jalan ansiosta poika kuitenkin välttää joutumasta sotaan, johon monet muut kyläläiset joutuvat, joten loppujen lopuksi asia kääntyi maanviljelijän kannalta parhain päin.

Taolaisen moraalijärjestelmän muotoilua

Hyvän ja pahan välisellä ambivalenssilla on myös mielenkiintoisia seurauksia moraalijärjestelmien muotoilemiselle. Jos emme voi suoraan sanoa, mikä on hyvää ja mikä pahaa, taolaisesta näkökulmasta länsimaisten uskontojen ja filosofioiden moraalikoodisto voikin näyttäytyä “pinnalliselta”.

Taolainen filosofia opettaa, että meidän pitäisi kyetä kohoamaan hyvän ja pahan yläpuolelle, ja asioiden luokittelun sijaan keskittyä harmonisoimaan toimintaamme niin, että Tao parhaiten toteutuisi. Tao taas toteutuu parhaiten Tao:a hallitsevan periaatteen ziran:n mukaan, kuten yllä kuvattiin. Asiat eivät ole sinällään hyviä tai pahoja.

Mikä sitten on oikein taolaisesta näkökulmasta? Kuten yllä wu wei:ta käsitellessä mainittiin, kun teko on chi:n inspiroimaa, se on silloin Tao:n “mieleen” ja maailmankaikkeuden perusperiaatteiden mukaista. Hyveellinen toiminta manifestoituu spontaanisti sen ihmisen käytöksessä, joka kultivoi itseään huomaamaan ja ymmärtämään chi-voimaa ja sen ohjausta. Esimerkki oikeasta hyveestä on myötätunto, joka nousee ihmisessä itsestään ja inspiroi tekemään tekoja. Tälle vastakohtana on pakotettu hyväntekeväisyys, joka voi sekä auttaa ihmisiä, että myös tehdä heille pahaa.

Taolaisesta näkökulmasta pahaa on puolestaan kaikki, joka rikkoo luonnollista, Tao:n asettamaa harmoniaa. Tässä paheet kuten ahneus, ylpeys ja aggressiot ovat samoja, joita länsimaisessa moraalikoodissa pidetään pahana. Taolaisen periaatteen mukaan meidän ei kuitenkaan pitäisi aktiivisesti taistella pahaa vastaan, vaan kehittää itseämme ja johtaa esimerkillä.

Taolaisessa ajattelussa voidaan huomata hyvin samanlainen pohjavire, kuin mitä Jeesus opetti toisen posken kääntämisestä. Jeesuksen opetuksen voidaankin luonnehtia tältä osin olevan enemmän yin, kuin yang, hänen painottaessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä lempeyttä ja passiivisuutta, kovan ja aktiivisen taistelun sijaan. Tao Te Chingin kappaleessa 78 kerrotaan näin:

Heikko päihittää vahvan
Pehmeä voittaa kovan
Kaikki maailmassa tietävät tämän
Silti kukaan ei noudata sitä

Kuvassa 1. on kuvattu taolaisesta näkökulmasta tekemisen ja olemisen tapa, joka parhaiten edistää Taon toteutumista. Parasta on harjoittaa ei-tekemistä, toimia chi:n ohjaamana ja välttää toisten manipuloimista tai pakottamista, ja muistaa, etteivät omat toimet ole hyviä tai pahoja, vaan kaikessa on aina läsnä yin & yang.

Koska Tao (ja sitä kautta koko maailma) noudattaa ziran:n periaatetta, kirjoittajan tulkinta on, ettei Tao:nn toteutumista kuitenkaan voi estää tai edistää sinällään, vaan kaikki lopulta tapahtuu isossa kuvassa, kuten sille on luontaisinta tapahtua. Maailmassa toimijoille jää lopulta lähinnä mahdollisuus valita, haluavatko he elää harmoniassa Taon kanssa, vai yrittävätkö he taistella sitä vastaan.

Yang-länsi verrattuna jin-itään

Tao on absoluutti, jota voidaan tässä yhteydessä verrata kristinuskon Jumalaan ja neoplatonismin Yhteen. Taolaisuutta voidaankin tässä mielessä ajatella osaksi monoteistisia perinteitä, joka tekee sen opetuksista verrattain helposti yhteismitallisia muiden monoteististen uskontojen kanssa. Jotkin käsitteet ovat kuitenkin sellaisia, joille ei löydy vastinetta länsimaisista monoteistisista perinteistä. Esimerkiksi yllä kuvattu wu wei on käsite, jota on vaikea ymmärtää, ja jopa hieman hankalaa hyväksyä moraalikoodiston lähtökohdaksi länsimaisista lähtökohdista.

Tätä eroa voidaan selittää niin, että karkeasti ajateltuna länsimaiset perinteet ja yhteiskunnat ovat pohjimmiltaan yang, eli niiden keskeisenä perinteenä ovat yangin keskeiset periaatteet, kuten aktiivisuus ja rationaalisuus. Itämaiset perinteet ovat luonteeltaan pikemminkin yin, jonka johdosta itämaisia perinteitä hallitsevat yinin keskeiset periaatteet kuten passiivisuus, henkisyys ja muutos.

Niinpä itämainen ja länsimainen filosofia voidaankin nähdä toisiaan täydentävinä, erilaisina lähestymistapoina kulttuureihin. Kumpikaan ei ole oikea tapa suhtautua asioihin, vaan niitä molempia tarvitaan. Esimerkiksi tekstin kirjoittaja asuu länsimaisen kulttuurin vaikutuspiirissä, ja yrittää opiskella ja välittää itämaista lähestymistapaa asioihin omista näkökulmistaan ja lähtökohdistaan käsin, ja tuntee sen johdosta pääsevänsä syvemmälle tietoisuuden mysteeriin.

Lähteet